Kaupunkiuutiset

Kirjallisuutta puolet 
Suomen historiasta

15.9.1966 Arto Pakkanen aloitti silloisen SOK:n kirjakauppajaoston palveluksessa. Huomenna torstaina taloustirehtööri Pakkasella tulee täyteen siis tasan 50 vuotta siitä, kun elämä muuttui kirjoiksi, sivuiksi, teksteiksi, tarinoiksi – ja niiden myyjäksi.

– Kirja ei ole menettänyt lainkaan asemiaan, sen rooli yhteiskunnan sisällä on nyt vain toisenlainen kuin 1960-luvulla. Silloin kirjan kanssa kilpailivat radio ja lehdet, nyt valtaosalla kansalaisista on kasvanut jonkinlainen mobiilijatke ainakin toiseen käteen. Kirja pitää silti pintansa, suomalaista kustannus- ja kirjakauppamaailmaa ainutlaatuisilta näköalapaikoilta seurannut Pakkanen pohtii.

SOK:n vuosina Pakkanen oli kehittämässä koko valtakunnallisen osuuskauppaliikkeen kirjaosastoa. SOK osti Pakkasen johdolla runsaasti kirjakauppoja myydäkseen puolestaan mahdollisimman paljon oppikirjoja kuntiin.

– Ala oli säänneltyä ja hinnoittelultaan kurinalaista. Myyntihinnat määrättiin. Määrähintajärjestelmä purettiin vasta 1971. Siihen mennessä perustettiin myös liuta Sokos-tavarataloja, joissa kirjaosastoilla oli iso merkitys.

Arto Pakkasen seuraava askel oli vuonna 1972 kustannusmaailma, kun hän siirtyi Otavan myyntipäälliköksi, myöhemmin markkinointi- ja apulaisjohtajaksi. Kirjallisuuden pelikenttänä oli vähintään koko valtakunta, vähän enemmänkin.

Nuo vuosikymmenet olivat myös suurta myllerrysten aikaa, kun kirjakerhobuumi iski valtakuntaan.

– Kirjoja on aina myyty postimyyntinä, kirjakerho suorastaan räjäytti sen. Nykyinen nettikauppa ei ole siis mitään uutta tällä alalla, se on vain erilainen ostotapahtuma.

– Ja osa lukijoista haluaa ostaa kirjansa kirjakaupasta. Aina, Pakkanen painottaa.

Oman kirjakaupan, nykyinen Kirja & Idea, hän perusti Hämeenlinnaan 1986, jonka käytännön johtamisesta vastaa nyt poika Heikki. Arton viidenkymmenen vuoden kontaktit suomalaiseen kirjallisuusmaailmaan ovat kuitenkin edelleen elintärkeitä, sellaisia kontakteja ei nimittäin myydä minkään muunkaan kirjakaupan hyllyltä, ei edes reseptillä apteekista.

Arto Pakkanen puhuu kirjoista ja kirjallisuudesta rakkaudella. Lastenkirjat ovat erityisen lähellä hänen sydäntään.

– Lapsen sanavarasto karttuu erinomaisesti nelivuotiaaksi saakka. Kun lapselle luetaan ja kerrotaan satuja, rakennetaan koko elämän pohjaa.

Samalla hän muistuttaa, että jo ennen painettujen kirjojen ilmestymistä tarinaniskijät ja sadunkertojat olivat arvostettuja yhteisönsä jäseniä, joiden ympärille kokoonnuttiin kuuntelemaan mitä ihmeellisimpiä kertomuksia. Kirjapainotaidon sekä kirjoitus- ja lukutaidon seurauksena kirjailijoista tuli tarinamaakareita, kirjoista ihmeellisten tapahtumien temmellyskenttää.

– Uskallanpa väittää, ettei nykyvillitys Pokemonistakaan olisi iloa, jos ei osattaisi lukea ja kirjoittaa.

Siitä päästäänkin sähköiseen maailmaan, kirjan viimeisten vuosikymmenten ”uhkaan”.

– Kirja säilyttää asemansa, olkaa ihan rauhassa!

Arto Pakkanen muistaa 1990-luvun alun, kun suomalaisen tulevaisuuden tutkimuksen silloinen guru kehotti Pakkastakin ”hävittämään kirjat kaupasta pikaisesti, sillä CD-Romit valtaavat alan vuoden sisällä”.

Eivät vallanneet.

Seuraava ”kuolinisku” kirjalle piti syntyä sähköisestä kirjasta.

– Eihän se ole kirja, ei siihen ole tunnesidettä.

Kirjallisuusmies on vakaasti sitä mieltä, että kirja on parhaimmillaan rauhoittumisen välikappale, jollainen vastaavasti sähköinen lukulaite ei ole.

Hyvä kirja?

– Hyvä kirja (romaani) on uskottava, rehellinen, siinä on jokin sanoma ja tarina pysyy hyvin kasassa, sanoo mies, joka tutustuu vuosittain noin 300 kirjaan.

– Luen vuodessa noin 70–90 kirjaa. Monenlaista, mutta jokaisena päivänä jotakin. Samuli Parosen ”Maailma on sana” sekä Paavo Haavikon ”Puhua, vastata, opettaa” ovat kirjoja, joihin palaan aina uudelleen.

Elämä kirjailijoiden, tekstien ja kirjojen myynnin keskellä jatkuu.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset