Kaupunkiuutiset

Tapani Baggen heinäkuun tarina: Kirveelle töitä

"Oliko naapurin mummo sittenkin itse Kirves-Reetta?" Kuva: Muu
"Oliko naapurin mummo sittenkin itse Kirves-Reetta?"

– Täällähän sää olet!

Tumma naishahmo lähestyi minua talviyössä kirves kädessä ja veti perässään jotakin, joka kahisi lumessa. Oliko Kirves-Reetalla jo yksi ruumis hinauksessa? Kenet hän oli tappanut?

Koskela ja minä olimme karanneet kelteisillämme saunan ikkunasta, kun Reetta oli kolkuttanut kirveen hamaralla oveen. Minä olin pysähtynyt Koskelan pihatien päähän puuskuttamaan kesken pakomatkan ja jäätynyt kiinni lumiseen maahan. Koskela oli jatkanut matkaa viltti viittanaan ja kadonnut tienmutkaan.

Minäkin yritin taas karkuun, mutta jalat pettivät kesken ensimmäisen askeleen, kun satakiloinen minipossu Amalia törmäsi minuun. Tuuperruin nenälleni lumeen ja jäin siihen, Amalian ja perässä tulleen Lassie-lehmän puristukseen. Eläimet lämmittivät minua, mutta vaikutus uhkasi jäädä lyhytaikaiseksi.

Kirves-Reetta lähestyi minua hämärässä kirvestä heristellen.

– Oli kirveelle töitä. Piti pieniä hellapuita ja vähän muutakin, ja omasta kirveestä katkes varsi, kun mää hakkasin avantoa että sain teitin pois sieltä jään alta.

– Älä lyö! huusin ja suojasin päätäni.

– Ei kun mää tulin palauttamaan tään kirveen lainasta. Et sunkaan sää luullut mua Kirves-Reetaksi?

Vähitellen tajuntaani upposi, että kirveen kanssa heilui naapurin mummo eikä mikään Kirves-Reetta.

– En sunkaan, sanoin ja kömmin pystyyn.

– Oonhan mää tietysti Reetan tyttärentytär, mutta en mää ole ketään vielä kirveellä tappanut. Kerta se olis tietysti ensimmäinenkin… Mikä sun nyt tuli? Eikö jaloissa riitä holtti?

– Ei, myönsin. Olin taas sortunut naamalleni tielle.

– No pääsisitkö sää tämän ahkion kyytiin. Siinä on viltti, kiedo ittes siihen. Mää voin vetää sut saunalle, pääset takas lämmittelemään. Mää panin lähtiesssäni pesän täyteen puuta ja ikkunankin säppiin, ettei lämpö karkaa.

Hytisin viltin sisällä ahkiossa, kun mummo kiskoi minut Lassien ja Amalian avustamana Koskelan saunalle. Nyt se oli jo lämmennyt kunnolla. Mummo auttoi minut lauteille toipumaan, lisäsi taas puuta pesään ja kysyi:

– Mihin se Koskela katos?

– Ai niin… oivalsin hitaasti pakkasen kohmettamilla aivoillani. Samalla silmissä alkoi hämärtää.

– Se jatkoi täyttä höyryä kirkonkylää kohti. Sillä oli onneksi viltti harteilla…

Kun seuraavan kerran tulin tajuihini, naapurin mummo kantoi sisään puolitajutonta Koskelaa, joka oli kylmästä sinisenä. Tein tilaa lauteille ja sanoin:

– Mistä toi löytyi?

– Oli käpertynyt maitolaiturille muutaman kilometrin päähän, mummo kertoi.

– Mää panen vielä puita kiukaan alle ja talon uuneihin ja lähden sitten lämmittämään omaa mökkiäni. Jokohan te pärjäisitte loppuyön keskenänne?

Koskela huojui vierelläni sekavassa tilassa. Kellistin hänet ylälauteelle, nostin jalat mukaan ja laskeuduin itse pykälää alemmaksi. Minussa alkoi jo veri kiertää. Samalla alkoi joka paikkaan pistellä ja sattua.

– Kyllä… me… täällä… ähkin.

– Kiitos!

Mummo laski kirveen ovensuunurkkaan.

– Eipä kestä, hän sanoi. Jostain syystä hän näytti suorastaan hilpeältä.

– Kiitos lainasta!

Vasta vähän myöhemmin älysin katsoa kirvestä tarkemmin. Siinä näkyi tummanpunaisia tahroja. Aivan kuin verta…

Oliko naapurin mummo sittenkin itse Kirves-Reetta?

Jatkuu elokuussa…

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset