Kaupunkiuutiset

Koirahiihtäjäkin 
toivoo lisää latua

Koirahiihto eli vetokoiraurheilu vaatii harrastajaltaan hyvää hiihtotaitoa. Myös varusteilla, erityisesti valjailla, on merkitystä sekä ohjaajan että koiran turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.

Suurin ongelma Heli Rissaselle kuten kaikille eteläsuomalaisille koiranhiihtoharrastajille on lumen puute.

– Etelä-Suomessa suuri este vetokoiraharrastukselle on lumen puute. Lumen puutettakin hankalampi asia on harjoituslatujen puute.

– Valaistuja latuja on miltei joka kunnassa, mutta yleennsä niillä ei saa harjoittaa koiraa. Joillakin paikkakunnilla on sallittua hiihtää koiran kanssa tiettyinä aikoina, yleensä myöhään illalla. Etelä-Suomessa koiralle sallittuja hiihtolatuja on Helsingin ja Espoon lisäksi Hyvinkäällä ja Hämeenlinnassa sekä Hattulan Parolassa.

Rissanen käy Hyvinkäällä tai Hämeenlinassa Ahveniston moottoriradalla.

– Luvallinen vuoro on myöhään sunnuntai-iltana ja vain Hämeenlinnan kennelkerhon kilpaileville jäsenille tarkoitettu Ahveniston moottorirata on profiililtaan ja muilta olosuhteiltaan niin hyvä paikka harjoitteluun, Hyvinkäällä on Etelä-Suomen ainoa vähän pitempi ja koko ajan avoinna oleva, mutta valaisematon koirarata.

RISSANEN kilpailee koirahiihdossa muutaman kerran vuodessa, mutta ennenkaikkea laji on kuntoa ylläpitävä harrastus. Hiihtokumppaneina Rissasella ovat saksanpaimenkoirat, kaksivuotias Musti ja pian seitsemänvuotias Raja. Raja toipui leikkauksesta viime talven, eikä voinut lähteä retkille mukaan viime talvena.

– Käyn kisoissa muutaman kerran vuodessa, koska laji on yksinkertaisesti niin kiva. Harrastan ensisijaisesti koiria, hiihto on ikään kuin lisäelementti. Koirat saavat harjoitusta ja itse saan kuntoa ja mielihyvää. Lajilla on myös sosiaalinen puolensa.

Leppoisammin koirahiihtoa voi harrastaa jokamiehenoikeudella missä tahansa metsässä. Metsämaasto on koiralle hyvää harjoitusta, mutta liukkaus tai kova lumi saattavat olla koiran jaloille turmioksi. Olosuhteilla ei ole väliä muutoin kuin liukkauden ja mahdollisen jään takia.

KOIRAHIIHTOA ei kannata aloittaa suoraan maastossa vaan mieluusti vaikka järven jäällä. Hiihtäjän ja koiran yhteistyön on pelattava etenkin alamäissä, jossa vaarana on hiihtäjän ajautuminen koiran päälle.

– Hihnassa on vedon säilyttävä alamäissäkin, jottei koira juokse jalkoja altaan. Hiihtäjän on kyettävä pysäyttämään vauhti nopeasti.

Vetokoirille sallittuja latu-uria käyttävät samaan aikaan myös muut hiihtäjät. Rissasen kokemuksen mukaan suurin osa tavallista hiihtäjistä suhtautuu myönteisesti koirien kuntoiluun ladulla. Osa suuttuu jo pelkästä koiran tassunjäljestä ladulla.

– Ennen lenkille lähtöä koirat käytetään tarpeellaan. Jos kuitenkin koiralle sattuu vahinko ladulla, pitää olla muovipussi valmiina, jotta jätöksen voi kerätä pois. Hiihtäjiä on turha ärsyttää jättämällä kakka ladulle. Se on vähintään epämiellyttävää, eikä kuulu asiaan.

Koiran vetovauhti saattaa olla 25–35 kilometriä tunnissa.

– Vetohiihdon harjoittelu kannattaa aloittaa tasaisella maalla. Alamäkien lisäksi mutkat ja kaarteet vaativat vauhdissa kohtuullisen hyvää suksitekniikkaa.

Kenties tärkein asia, jota koiran on harjoiteltava on ohitus ja ohitetuksi tuleminen.

– Toisen koiran ohittaminen on koiralle luontaisesti yleensä vaikeaa. Monesti koira saattaa juosta hullun lailla saadakseen edessä menevän koirakaverinsa kiinni. Kun se pääsee peesiin tai rinnalle, ei se tahdo enää ohittaakaan koirakaveriaan, koska yhdessä on hauskempaa.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset