Kaupunkiuutiset

Kolumni: Äiti, mitä sulla on kaulassa? Luuletsä olevas joku teini?

Sana Mustonen Kuva: Muu
Sana Mustonen Kuva: Muu

Sitä pitää joskus luopua toivosta ja lakata yrittämästä, niin hupsista keikkaa, saakin juuri haluamansa. Minä sinnittelin ilman rakkautta neljä pitkää vuotta. Seilasin treffipalstoilla ihmettelemässä tarjokkaita, mutta en kelpuuttanut ketään. Ajattelin, että en rakastu enää koskaan.

Samaan aikaan katselin romanttisia elokuvia ja kaiken maailman hääohjelmia kyynisenä ja mietin mielessäni, että siinäs rakastatte, ei se loppuelämää kestä kuitenkaan.

Näin kun joku onnellinen pariskunta suuteli pitkään. Pussatkaa nyt niin saakelisti, tolla ukolla on joku suttura kuitenkin jossain ja akkakin on miettinyt eroa jo monta vuotta, mutta takertunut kulisseihin. Ja nyt…PUFF! Olen itse taas heittäytynyt tuntemattomaan ja valmis uimaan käsipohjaa rakkauden siirappimeressä. Valmis vannomaan, että hän on se.

Rakastuminen tarkoittaa meikäläisen tapauksessa sitä, että elämä muuttuu entistäkin stressaavammaksi. Nukkumisesta ei tule mitään, kun pitää ikävöidä ennen nukahtamista ja yölläkin pitää herätä katsomaan murun kuvaa tai lukemaan hänen viestejään. Aamulla mies on ensimmäisenä mielessä ja ikävä tekee minusta suikalelihaa.

Kun mies soittaa, saatan pillahtaa itkuun ikävästä. Jos hän ei soita, saatan pillahtaa itkuun, koska ajattelen, että nyt juuri hän on varmasti unohtanut minut ja ihastunut palavasti kaupan kassaneitiin.

Kultani luo Poriin suhautan kotterollani huomattavasti nopeammin, kuin googlemaps väittää. Vielä ei ole välähtänyt kertaakaan, mutta tilastollisesti se on edessä.

Perille päästyäni olen hetken punasteleva teini, onneksi se vaihe menee nopeasti ohi ja sitten olenkin pari päivää kuin tarranauha kiinni rakkaassani.

– Ei kukaan muu nainen ole kyllä koskaan halunnut nähdä, kun korjaan pakettiautoani, sanoi kulta yhden kerran.

No, minulle on aivan sama, mitä muru korjaa, haluan vain olla hänen lähellään niin paljon kuin mahdollista. Siksipä lähden innoissani myös puusouvviin hänen kanssaan, kun siinä halkojen kantamisen välissä voi aina vähän pussata ja sitä paitsi haluan näyttää, kuinka mahtavan sinnikkään ja työtä pelkäämättömän vaimon minusta saisi.

Mutta siinäkään ei saa mennä liiallisuuksiin, pitää muistaa säilyttää myös se avuttoman naisellinen puoli, että miehen suojeluvietti herää. Onneksi se puoli on minuun sisäänrakennettuna, sulokas neito, joka kiljuu hämähäkin nähdessään ja keinuttaa takapuoltaan kävellessään.

Stressaahan tämä joo, mutta olen onnellisempi kuin koskaan. Jos voisin syödä hänet, söisin.

Se, että perheessä on teini-ikäisiä lapsia, luo uuteen parisuhteeseen mielenkiintoisia vivahteita.

– Äiti, mitä sulla on kaulassa? Yäk. Luuletsä olevas joku teini?

– Äiti, miks sä kutsut sitä muruks? Noloo.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

26.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

29.9.2020