Kaupunkiuutiset

Kolumni: Asioita, joihin emme voi vaikuttaa

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen
Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen

Iloinen 20-luku ei ole valjennut meille niin kuin olisimme halunneet. Isot murheet ovat varjostaneet kulkuamme ja globaali maailma painaa hartioillamme niin, että nenä painuu mutaiseen maahan. Miksi kaikki maailman riesat piinavat juuri meitä, pientä ihmistä?

Maailman kutistuttua 1900-luvun keksintöjen myötä, kaikki näytti ihanalta. Jos rahaa löytyi, ihminen saattoi matkustaa lähes jokaiseen maailman kolkkaan suhteellisen helposti. Uutiset, joiden saapumista sai ennen odottaa kuukausia, löytyivät netistä muutamassa minuutissa. Meillä oli tietoa ja valtaa, maapallo mahtui kämmenellemme.

Ikävä kyllä ihminen on yhä se sama pieni jörrikkä, joka istui iltanuotiolla vuolemassa uutta lusikkaa katkenneen tilalle. Oman kylän väki tunnettiin nimeltä eikä väestönlaskennan takia tarvinnut hallita kovinkaan suuria lukuja. Kun paha influenssa pyyhkäisi satasavuisen kylän yli, ja viidestäsadasta asukkaasta kuoli kaksi, murhe oli suuri, mutta elämä jatkui.

Maailma on räjähtänyt käsiimme ja suuret luvut ylittävät järkemme. Kotikylä on kudottu sadoin langoin kiinni niin Kiinaan kuin Italiaankin. Jos Australiassa mummo nielee neulan uutisotsikon arvoisesti, se tiedetään täällä alle minuutissa. Pahaltahan se vaikuttaa, kun kahden kuolleen sijaan pitkin maailman raitteja makaa kaksi miljoonaa kuollutta, vaikka populaatioon suhteutettuna hävikki on menneen ajan murhetta pienempi. Kun maailma on yhtä kylää, tulee seistyä turhan monen haudan äärellä.

Mikään ei masenna ihmistä niin paljon, kuin suru ja murhe, jonka edessä tuntee olevansa voimaton. Kun maailma tulee silmille katastrofien muodossa, ei huominen näytä valoisalta, vaikka kuinka yrittäisi hymyillä. Ihminen tahtoo luonnostaan korjata vääryyksiä, mutta maailmaa hän ei saa kammettua uudelle radalle, niin se vain on. Voimattomuus johtaa apatiaan ja kadotamme sen pienenkin ilon, joka elämän sitruunasta olisi puristettavissa.

Kyynistyminen kaiken suuruuden edessä ei ole suotavaa. Meidän on vain ymmärrettävä, että on asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Ne asiat meidän on nöyrästi hyväksyttävä ja keskityttävä niihin, joihin voimme vaikuttaa. Meidän on myös hyvä oppia nauttimaan elämän pienistäkin iloista, kaiken ei aina tarvitse olla niin suurta ja mahtavaa. Auringonnousu, iltarusko, hyvä kirja ja mukava palapeli voivat tuottaa jopa suurempaa iloa kuin matka Italiaan tai juoksukierros Pariisin turistikohteissa.

Ja mitä kuolemaan tulee, se on ystävistämme tasa-arvoisin ja luotettavin. Se saapuu aina ajallaan eikä unohda ketään, teimmepä mitä tahansa. Sitä ennen kannattaa elää.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

3.6.2020

Päivän Hämeen Sanomat

3.6.2020

Fingerpori

comic