fbpx
Kaupunkiuutiset

Kolumni: Bongasin miehen, joka kertoi olevansa oman elämänsä Pelle Hermanni

Sana Mustonen Kuva: Pekka Rautiainen

Minä kun en millään konstilla rikastu, vaikka kuinka runoilen ja kerään sieniä, niin olen jatkuvasti avoinna uusille ideoille hankkia rahaa. Nyt olen miettinyt muun muassa kasvisruokaravintolan perustamista.

Luin nimittäin jutun villivihanneksista, jotka ovat trendikkäitä ja erittäin terveellisiä. Sattumoisin pihani on täynnä villivihanneksia, eli ei tarvitse edes istuttaa mitään. Nyt vaan mainos Voima-lehteen ja viherpiipertäjien nettisivuille ja pian on Härkätiellä kuhinaa.

Tämä villivihannesravintola olisi erittäin kustannustehokas ja luonnonmukainen. Siellä säästetään huonekalu- ja astiastokuluissakin. Toimimme ihan uudella konseptilla. Hovimestari ohjaa ruokaseurueet omiin sähköpaimenin aidattuihin alueisiin. Lautasia ei tarvita, koska jengi saa rouskuttaa pellosta ihan omaan tahtiinsa. On nokkosta, vuohenputkea ja maitohorsmaa. Taatusti tuoretta superfoodia!

Sieltä omenapuun läheltä ei kannata syödä, kun siihen koira merkkaa. Ja minä.

Tämä idea tuli ihan puskista.

Näinhän se sitten minustakin tuli taas sinkku. Vaikka oikeastaan en usko enää koskaan rakastuvani, se satuttaa liikaa. Ja olen todella kranttu.

Siitä huolimatta olen mennyt muutamaan nettideittisovellukseen, onhan niitä ukkeleita kiva selata ja hihitellä itsekseen.

Minulla on se ongelma, että minusta saa ihan nättejä valokuvia, mutta sitten kun mies näkee minut livenä, minua on vaan liikaa. Sekä fyysisesti, että henkisesti, ja he luikkivat, kuin pienet nolostuneet puutarhatontut takaisin koloihinsa.

Ajattelin , etten johda ketään enää harhaan. Että sanon suoraan jo deittisovelluksen esittelyprofiilissa, etten ole mikään fitness, vaan hyvin syönyt oman elämäni Peppi Pitkätossu. Uskokaa tai älkää, pian tämän jälkeen bongasin miehen, joka kertoi olevansa oman elämänsä Pelle Hermanni! En valinnut häntä.

Eräs mies taisi myös olla rehellinen, hänen luonnehdintansa kuului: Ihan paska vanha jätkä. Harrastuksena oli kaljanjuonti, tupakointi ja saatananpalvonta. Olikohan se joku eksäni?

Paitsi mies-, myös auto-ongelmani senkun jatkuvat. Minulla on yleensä vuoden aikana useampia autoja. Nyt on menossa tämän vuoden auto numero kaksi. Se aiempi, tuunattu 2.3 V5 teinigolffi, joka kyllä liikahti, mutta myös kulutti bensaa, tiputti öljynsä viimeisen kerran. Siinä oli pakoputkikin poikki, joten ajaminen herätti ansaittua huomiota. Liikennevaloissa joskus polkaisin piruuttani.

Tarkoituksena oli ostaa tilalle joku muutaman sadan pieniruokainen kottero, ja mikä siinä pihalla nyt sitten seisoo. Täysin ruosteinen 2.5 V6 Mondeo. Takaronttia ei uskalla avata, ettei takaluukku jää käteen. Mutta kyllä sillä taas joulukuuhun asti mennään, siihen seuraavaan leimaan. Ja lehmätkin lentää.

Kirjoittaja on Rengon maaseudulla asuva iskelmäsanoittaja.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset