fbpx
Kaupunkiuutiset

Kolumni: Buddhan kanssa taivaassa – Kolmen tunnin lentomatka kului kuin siivillä

Jarmo Eskelinen.

Reilu kuukausi sitten Vantaan lentoaseman penkillä asana-asennossa istui kaljuksi parturoitu aasialainen munkki. Hieman erillään kumppaninsa matkatavarat kantanut nuorempi munkkioppilas kuunteli puhelimestaan jotakin seremoniaa. – Mestari ja oppipoika.

Välillä he tekstailivat toisilleen. Myöhäisinä varaajina olimme vaimoni kanssa saaneet erilliset istuinpaikat. Koneeseen tullessa munkkien paikat osoittautuivat olevan vieressäni.

 

Lähtöselvityksessä havaitsin oppipojan Suomi-tarran. Rohkaistuin hakemaan kontaktia. He olivat Turun Moision vietnaminbuddhalaisen luostarin Liên Tâmin jäseniä.

Mestari oli luostarin apotti. Suomalainen oppipoika munkkinimeltään Dong Kien oli Hämeen poikia. He matkustivat Buddhan syntymän Vesak-täydenkuun juhlaan Venetsiaan.

 

Olen muutaman kerran reissuillani vieraillut buddhalaisessa temppelissä. Tietämykseni buddhalaisuudesta on silti jäänyt pinnalliseksi. Kiintoisaa oli kuunnella heidän käsityksistään muun muassa jainalaisista, omistamisesta ja uudelleensyntymisestä.

Buddhan opit ovat pysyviä. Silti buddhalaiset koulukunnat tulkitsevat niitä eri lailla paikallisten tarpeiden mukaan. Eettiset arvot voivat olla ristiriidassa. Miten niitä ratkotaan?

Dong Kien oli alle 40-vuotias kahden tiedekunnan maisteri. Tämän lisäksi hän oli tohtori organismi- ja evoluutiobiologiasta. Nyt hän tekee väitöskirjaa buddhalaisuudesta.

 

Alkoikohan minulle selvitä, mitä Buddhan opetuksella haetaan? Mielenhallinnalla pyritään pääsemään häiritsevistä tunteista. Esimerkiksi meille tutut viha, pelko ja kateus ovat tunteiden kärsimyksiä, joista pitää vapautua saavuttaakseen valaistumisen. Otin esiin minulle kristittynä tärkeän armokäsitteen. Armoa heillä vastasi myötätunto.

Juristina kiinnosti, millaiset säännöt luostarissa on. Mitä tapahtuu, kun sääntöjä rikkoo?

 

Yli kolmen tunnin matka kului kirjaimellisesti siivillä. Työtä tekevältä vietnamilaisyhteisöltä vaaditaan suuria rahallisia ponnistuksia henkisen ympäristön muokkaamiseksi oman näköiseksi. Tiedustelin mahdollisuutta tulla luostariin visiitille. Se passasi.

Kerroin tämän kaverilleni. ”Koska lähdetään. Voisiko mennä porukalla?” Jos jotakin kiinnostaa luostarin esittely oppineen munkin ohjauksella ehkä syksyllä, yhteyttä minuun.

 

Kirjoittaja on asianajaja, joka ei omissa kirjoituksissaan mielistele ketään.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset