Kaupunkiuutiset

Kolumni: Hämeenlinnalaiset käväisivät suurlähettilään vieraina Lontoossa – "Citykettujen kuvaaminen ikkunasta oli kameramiehen mielipuuhaa"

Jarmo Eskelinen Kuva: Tuulia Viitanen
Jarmo Eskelinen Kirjoittaja on asianajaja, joka ei omissa kirjoituksissaan mielistele ketään.

”Nyt lopetetaan paskan puhuminen.” Suurlähettiläs Pertti Salolaisen suu loksahti auki. Ja niin loksahtivat suut meiltä muiltakin.

Risto Pekola keskeytti tylyllä tavalla suurlähettilään esitelmän Suomen EU:iin liittymisneuvotteluista.

 

Istuimme vuonna 2002 Pekolan, Salosen ja Lehtosen Kalevien kanssa nelistään työviikon päätteeksi Tawastia Pubissa. Pekola huomasi lehdestä Buzz lentoyhtiön matkatarjouksen Lontooseen.

Niin edullista tarjousta ei voinut ohittaa. Lennot tilattiin saman tien. Mietimme kuumeisesti, mikä siellä voisi tehdä. Suurlähetystö.

”Neljä hämeenlinnalaista vaikuttajaa vierailevat Lontoossa. Olemme kiinnostuneita tapaamaan suurlähettilään”, kirjoitin suurlähetystöön.

Saimme nopeasti vastauksen. Tervetuloa. Kutsussa oli kellonaika, koska sopisi saapua.

 

Suurlähettiläs oli suonut meille aikaa varttitunnin. Ei meitä oikeasti kiinnostanut esitelmä unioniin liittymisen yksityiskohdista.

Siihen kohtaan Pekola iski. ”Tiedämme, että omistat Lontoon takseja. Kerro miten olet päätynyt tähän harrastukseen?” Pekola jatkoi.

Salolaisen ällistyi: ”Mistä Te sen tiedätte?”

”Kannetaan se posti Hämeenlinnaankin”, vastasi Pekola.

Suurlähettiläs kertoi omistavansa kaksi koppa-autoa. Toisen hän vielä hävittää. Yksi tulee Suomeen. On eläkkeellä jotakin puuhaa.

 

”Kerro sitten ketuista, joita jatkuvasti kuvaat täällä Lontoossa”, Pekola jatkoi puolihuolimattomasti.

Nyt päästiin mieliaiheeseen. Silmät tuikkivat täyttä loistoa. Tiesimme, että suurlähettiläs hakeutuu vapaa-aikanaan luontoon. Eläimet ovat valokuvaaja Salolaisen lempikohteita.

Suomella on residenssi kuningattaren palatsin lähistöllä. Suomen suurlähetystön kutsuja diplomaattipiireissä ei jätetä väliin.

Sieltä pystyy kurkistamaan palatsin puolelle ikään kuin vahingossa. Alueella asuu paljon citykettuja. Niiden kuvaaminen ikkunasta oli kameramiehen mielipuuhaa.

 

Suurlähettiläs poistui huoneesta palatakseen hetken kuluttua. Saimme kettujen ohella kuvia Skotlannin lohista ja karhuista Suomen saloilla. Viimeiseksi hän viskasi jokaiselle oman kuvansa: ”Jos joku kaunis tyttö haluaa katsoa komiaa poikaa.”

Yli kahden tunnin turinoiden jälkeen oli aika lähteä.

Isäntämme sai kiitokseksi Jean Sibelius – naturally -elokuvakopion. Se oli vuonna 2001 New Yorkissa palkitun Visiotalon menestystarinan alkupiste ja kruununjalokivi. Hämeenlinnasta – totta kai.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset