Kaupunkiuutiset

Kolumni: Härskiksi on markkinointi mennyt, mutta puhelinmyyjä ei ansaitse vihaasi

Kuva: Toni Rasinkangas
Kuva: Toni Rasinkangas

Olen puhelinmyyjien jatkuvassa pommituksessa. Omasta mielestäni näpelöitsin itseni jossain vaiheessa netissä johonkin markkinointikieltorekisteriin, mutta silti saatan saada viikon aikana helposti 10 puhelua erilaisilta kauppasaksoilta.

 

Toki olen tehnyt elämässäsi virheitä. Ostin esimerkiksi rintamamiesröttelön, johon aina samat puulaakit tarjoavat tasaisin väliajoin ikkunoita, viemäreitä, kattoja ja savupiipun hormin putkitusta kerta toisensa jälkeen.

Lisäksi innostuin aikoinaan tilaamaan yhden aikauslehden, kun vielä kaupan päälle oli mahdollista saada ”korkealaatuinen keittiöveitsisarja”.

Lehden tilauksen lopetin jo 10 vuotta sitten ja ne veitsenpaskat kippasin metallinkeräykseen, mutta samaisesta aviisista soitellaan yhä herkeämättä.

 

Kukahan sielultaan musta kutale on kehittänyt puhelinmyyjien nykyään yleisesti käyttämän tyylin? Onko jossakin joku helvetin esikartano, jossa kaikki ihmisparat koulutetaan samaan metodiin?

Ainakin erilaisia remontteja kauppaavien kanssa keskustelu etenee aina tietyllä tavalla: ”Asutteko osoitteessa Ryysyranta 52? Onko itse talon omistaja puhelimessa? Minä vuonna talonne on rakennettu?”

 

Kerrotaan, että myyjät saavat jotain bonusta pelkästään puheluun käytetystä ajasta, joten kai tämä vetkuttelu on perusteltua.

Minusta tällainen systeemi on kuitenkin erityisesti myyjän ihmisarvoa loukkaavaa. Kysymyspatteri on nimittäin niin ärsyttävä, että sitä kuunnellessaan rauhallisempikin tyyppi alkaa ladella ärräpäitä.

 

Olen aikani ottanut pulttia puhelinmyyjille ja jopa kiusannut heitä, koska olen myös itse tuntenut itseni ahdistelluksi.

Viime aikoina olen muuttanut suhtautumistani, koska eihän se ole tolkullista ruveta rähjäämään työtään tekevälle ihmiselle. Yritän siis lopettaa keskustelun mahdollisimman nopeasti, mutta kohteliain sanakääntein.

”Aattelepa ite, omalle kohalles”, sanoi edesmennyt koomikko Jope Ruonansuukin, rauha hänen sielulleen.

 

Härskiksi on markkinointi silti mennyt. Olikohan se keväällä, kun törmäsin marketin aulassa sähköyhtiön myyntimieheen?

Nuorimies uteli sähkösopimustani ja sanoin vain ei kiitos, en ole kiinnostunut. ”Et sitten taida itse maksaa sähkölaskuasi”, kloppi tokaisi.

Täytyy myöntää, että vedin niin massiiviset herneet, että kaveri otti pari askelta taaksepäin. Rajansa kaikella.

Uusin Kaupunkiuutiset

23.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

25.9.2020