Kaupunkiuutiset

Kolumni: Kovan onnen housut – Kuinka monta kertaa samat farkut voi hukata yhden reissun aikana?

Jarmo Eskelinen Kuva: Tuulia Viitanen
Jarmo Eskelinen Kuva: Tuulia Viitanen

”Paras kirjoituksesi ikinä”, sain txt-viestillä kommentin kolumnistani.

Väki näyttää pitävän kirjoituksista, jotka on kirjoitettu narikka vinossa. Peukkuja satelee.

Iän myötä on tullut eteen tilanteita, jotka taipuvat tarinaksi. Yhtä lailla niitä on mukava kirjoittaa.

Toki peukkujen määrä alenee yhden käden sormin laskettavaksi.

Tässä tulee tarinaosastoa:

Renkaat kirskuen ajoimme Zastavalla läpi Vlorën keskustan. Autosta kuljettajani Lazarus soitti vaimolleen Basilikalle.

Hetken kuluttua Basilika ojensi kotipihassaan auton ikkunasta muovikassin. Sitten samaa haipakkaa bussiasemalle.

Albanian reissullamme istuimme bussissa puolisoni kanssa odottamassa lähtöä Beratiin – tuhansien ikkunoiden kaupunkiin.

Vlorën majapaikkamme isäntä oli heittänyt meidät asemalle. Siinä istuessamme juuri ennen lähtöä muistin farkut. Ne jäivät vaatekaappiin.

Onneksi Lazarus oli jäänyt juttelemaan paikallisen baarinpitäjän kanssa. Hän pyysi kuljettajaa odottamaan siksi aikaa, kun housut haetaan.

Vaikka bussin olisi pitänyt jo lähteä, kuljettaja odotti saapumisemme.

Lähdössä Lazarus vielä kuiskasi: Kukkulalla hänen kaverinsa Lazarro pitää tavernaa. Käski viemään terveisiä.

Beratin bussiasemalla oli taksi sopivasti kohdalla. Kumijalka alle ja kimpsuinemme ylös kaupungin vieressä olevalle linnakukkulalle.

Nähtävyysiin tutustumisen jälkeen Lazarro löytyi. Terveisistä saimme gurmeeaterian.

Keittiö pani parastaan. Pöytään tuli lisäksi hänen itsensä valmistamaa rakia.

Erityisesti pidimme hänen tarjoamastaan punaviinistä. Se oli Beratin ”Montana” -laatua. Sitä sai vain täältä.

Respasedän iloinen huuto

Tavernan edestä lähti minibussi alas bussiasemalle. Olimme menossa Durresiin – Albanian Rivieralle.

Pengoin tavaroitani. En löytänyt Basilikan ojentamaa muovikassia. Mihin se oli voinut joutua?

Housuille pidettiin matkalla hiljaiset hautajaiset. Alhaalla näimme saman taksin, joka toi meidät ylös.

Rontti auki ja tavarantarkastus. Siellä rengaskolossa lymyili jo hukkuneeksi luultu pussi.

Durresissa rannalla kirjauduttiin hotelliin. Kantaja kantoi tavaramme huoneeseen. Muistin yhden jutun.

Kiirehdin pala kurkussa takaisin respaan: ”Unohtuiko herralta tämä muovikassi?”, huusi respasetä kaukaa.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset