Kaupunkiuutiset

Kolumni: Mahtavan Marraskuun ankeus sumentaa ajattelukykyämme – Merkit ovat jo nähtävissä

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen
Juha-Pekka Koskinen. Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kirjailija. Kuva: Hannu Peltonen

Ennen muinoin Marraskuu oli kuningas Talven hovissa synkkämielinen narri, jonka vitsit eivät naurattaneet ketään. Syksyn viimeinen edustaja pyöri jaloissa nuhjuisissa rääsyissään ja jos hän oli nukahtanut pitojen aikana salin nurkkaan, muut harppoivat hänen ylitseen. Marraskuu oli menettänyt syksyn loiston ja talven kauniiseen valkoturkkiin hänellä ei ollut varaa.

 

Vaan aikojen kuluessa kävi niin kuin usein käy. Ne, jotka olivat matkalla huipulle pilkallisesti naureskelleet Marraskuulle, kohtasivat tämän uudestaan matkalla alas ja nyt nauru juuttui kurkkuun. Oli Marraskuun vuoro hymyillä mustahampaista, hiukan vinoa hymyään.

 

Marraskuun noususta valtaistuimelle oli salaa kuiskittu jo pitkään, mutta kukaan ei ollut uskonut siihen. Kuningas Talven mahtavuus kyllä tiedettiin, varallisuutta oli runsaasti ja pohjoisesta ikuisen lumen ja jään maasta löytyi lisää. Talven valtakunta oli hiukan kyllä kutistunut, mutta pienet tappiot olivat yksittäistapauksia, niistä oli turha huolestua. Pari lumetonta joulua siellä ja täällä ei merkinnyt mitään, ne olivat tilastotappioita. Kuinka väärässä olimmekaan.

 

Talven valtakunnan hidas luhistuminen on ollut meille alamaisille tuskallista katsottavaa. Elämme interregnum -aikaa, kuningas Talvi ei istu valtaistuimellaan mutta Marraskuu ei ole antanut vielä itseään voidella eikä ole asettanut kruunua päähänsä. Ei, vaikka eteläisen provinssin edellinen kampanja oli loistava menestys. Tavallisen kolmenkymmenen päivän sijaan Marraskuu piti valtakuntaa rautaisessa otteessaan yli sadan päivän verran.

 

On hiukan epäselvää, onko Marraskuun harjoittama jatkuva vesisade, viileät tuulet ja käsittämätön pimeys vastoin kansainvälisiä ihmisoikeuslakeja. Joka tapauksessa äärimmilleen venytetty ankeus on ollut voittava taktiikka. Kuningas Talven liittolaiset Joulu-, Tammi- ja Helmikuu ovat yksi toisensa jälkeen joutuneet antautumaan. Pimeyden myrkyllinen miasma on leijunut yhä pidemmälle ja voi olla, että nyt siirrettyjä rajakiviä on vaikea siirtää takaisin.

 

Meillä alamaisilla on edessä ankeat ajat. Kuningas Talven pakkasjoukot on lyöty hajalle, jolloin kauniit puutalomme lilluvat kosteudessa läpi talven ja lahoavat. Pimeys pesiytyy päähämme ja sumentaa ajattelukykyämme. Merkit siitä on jo nähtävissä vaikkapa Twitterissä, jossa kansanedustajamme huutelevat toisilleen kuin lastentarhassa ilman jäätelöä jäänet uhmaikäiset. Kukaan ei voi edes suksia rauhoittumaan mihinkään, kun lunta ei ole.

 

Ehkä meidän kaikkien on tullut aika vetäytyä pohjoiseen. Se on tietysti vain väliaikainen ratkaisu, sillä Marraskuu laahustaa sitkeästi perässämme. Mutta elämäkin on väliaikainen ratkaisu, joten meidän on vain selvittävä päivä kerrallaan.

Uusin Kaupunkiuutiset

25.11.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

27.11.2020