Kaupunkiuutiset

Kolumni: Mikä on meidän aikamme aavetanssi?

Andrei Sergejeff Kuva: Muu
Andrei Sergejeff Kuva: Muu

Vuonna 1890 Yhdysvaltojen Intiaanien keskuudessa syntyi uusi uskonnollinen liike, joka huolestutti viranomaisia. Liikkeen tärkein rituaali oli usein tuntikausia kestävä ympyrätanssi, joka vaivutti osan tanssijoista syvään transsiin. Tanssin uskottiin avaavan yhteyden esi-isien henkiin, minkä johdosta englanninkieliset viranomaiset kutsuivat sitä nimellä ”ghost dance” eli ”aavetanssi”.

 

Liike sai alkunsa paiute-intiaanien hengellisen johtajan Wovokan näystä ja se levisi valtavalla nopeudella Yhdysvaltojen länsiosien eri intiaanikansojen pariin. Wovokan julistaman profetian mukaan tautien ja sotien harventamat ja reservaatteihin suljetut intiaanit olivat saamassa takaisin kaiken, minkä he olivat menettäneet. Jos intiaanit tanssisivat aavetanssia ja noudattaisivat muita hänen opetuksiaan, eurooppalaiset uudisasukkaat katoaisivat ja biisonilaumat palaisivat preerialle.

 

Luonnollisesti Wovokan profetia ei koskaan toteutunut. Uudisasukkaat eivät kadonneet, eivätkä biisonit palanneet.

Sen sijaan aavetanssiliike nostatti viranomaisissa epäilyksiä puhkeamassa olevasta intiaanikapinasta. Reservaatteihin alettiin siirtää sotilasosastoja. Joulukuussa 1890 liikkeen kukoistus katkesi kuuluisaan Wounded Kneen verilöylyyn, jossa liittovaltion sotilaat tappoivat ainakin 150 aavetanssiliikkeeseen kuulunutta lakotaa. Tämän jälkeen aavetanssi siirtyi maanalaiseksi rituaaliksi, jollaisena se jatkui vuosikymmenien ajan.

 

Aavetanssin kaltaisia liikkeitä on maailmanhistorian kuluessa esiintynyt kaikkialla. Niiden taustalla on ollut raju taloudellinen, kulttuurillinen ja sosiaalinen murros, joka on ajanut joitakin ihmisryhmiä epätoivoiseen asemaan. Nämä ryhmät haluavat takaisin heille tutun maailman, ja jos tähän ei nähdä rationaalisia keinoja, turvaudutaan irrationaalisiin keinoihin.

 

Meidän poliittisten päättäjien kannattaisi pitää tämä mielessä. Jos kansalaisten halutaan kannattavan järkiperäisiä ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin, on parasta pitää huolta, ettei minkään ihmisryhmän asema muutu epätoivoiseksi. Muutoin nämä takertuvat mihin tahansa lupaukseen vanhojen hyvien aikojen paluusta. Seurauksena on irrationaalinen protesti, jolla on hyvin vähän vaikutusta ongelmien juurisyihin. Seuraa jossakin muodossa meidän aikamme aavetanssi.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset