Kaupunkiuutiset

Kolumni: Muina vierivinä kivinä – Uuden oppiminen pitää vireänä

Ani Kellomäk.i Kuva: Taru Arnkil
Ani Kellomäki Kuva: Taru Arnkil

Yritän joka vuosi opetella ainakin yhden uuden jutun. Muutama vuosi sitten se oli pää edellä hyppääminen. Siinä purettiin kouluaikaisia allastraumoja ihan tuelta. Se kesä huipentui – lukemattomien laitureilta, kallioilta ja korokkeilta ponkaistujien kiusallisten mahaplätsyjen jälkeen – Uimastadikalla ykkösen ponnarilta leiskautettuun puhtaaseen pääkkäriin. Tuntui tajuttoman hyvältä, vaikka samalla naurattikin katsella polvenkorkuisten natiaisten leiskautuksia korkeammilta tasoilta vailla vaikeuden häivääkään.

 

Olen vuosien saatossa opetellut esimerkiksi potkunyrkkeilemään, maalaamaan posliinia, lukemaan neulekaavoja, vaihtamaan auton renkaat, venymään spagaattiin, tekemään täydellisen siipirajauksen, puhumaan arabian alkeita, sitomaan suuren kukkakimpun, pyörittämään YouTube-kanavaa ja rullaamaan vatsalihojani intialaisen musiikin tahdissa tanssikurssilla.

Olen elämälle ahnas ja utelias tyyppi, enkä halua sammaloitua näille keski-ikäisille sijoilleni.

Minkä tahansa uuden taidon oppiminen on paras lääke vitutukseen, väsymykseen ja veltostumiseen. Kaikkein parasta on opetella jotakin sellaista, josta ei tunnu olevan mitään varsinaista hyötyä. Ei isompia tuloja eikä statusnousua. Ei tympeitä aikuisjuttuja tai ammatillisuutta. Ihan vain omaksi iloksi. Koska voi.

 

Juuri nyt opettelen kirjoittamista Hämeen kesäyliopiston kautta. Valtiotieteiden maisterin tutkinnostani on 13 vuotta, olen naputtanut erilaisia tekstejä toimittajana 19 vuoden ajan ja nimeni löytyy kahden oman ja kahden yhdessä kirjoitetun niteen selkämyksestä, mutta se ei vähennä tuoreen opiskelijan innostusta, ehkä jopa päinvastoin.

Imen innokkaan pikku sienen tavalla itseeni aloituksia, lopetuksia, proosan ja runouden tehokeinoja, dialogin rakennuspalikoita ja rakenteellisia ratkaisuja. Hyrisen hyvää mieltä, kun opiskeluviikonloppu tulee kalenterissa vastaan ja saan imeytyä muihin maailmoihin kivojen kanssaopiskelijoiden seurassa.

Ja mikä mieletön tarjonta upeita uusia oppimisen mahdollisuuksia tässä maassa onkaan tarjolla! On kirjastoja, joista kantaa kotiin ilmaiseksi kasakaupalla vinkkejä, ohjeita ja opastusta. On opistoja, kesäkursseja, verkko-opetusta ja videoita, joiden johdattamana mennä milloin mihinkin suuntaan.

 

Aina, kun tulen oppineeksi jonkin uuden jutun – hyvin, huonosti tai keskivertotapaan – se imeytyy mystisesti osaksi kaikkea aiemmin oppimaani. Vahvistaa, valaisee uuden kulman, syventää, laajentaa ja kirkastaa.

Seuraavaksi haluan oppia punnertamaan. Tein jo treffit opettajan kanssa. Kesäloman alussa odottaa romaaninkirjoituskurssi. Joskus vielä maalaan maisemataulun.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset