Kaupunkiuutiset

Kolumni: Olettamisen sietämätön vitsaus – Oletamme, kun emme oikeasti tiedä

Jenni Ahtiainen Kuva: Matti Piiroinen
Jenni Ahtiainen. Kirjoittaja on porilaissyntyinen vapaa kulttuuriradikaali. Kuva: Matti Piiroinen

Kevät toi terveitä arvoja ja yhdessä selviytymisen. Yksin kotona sinulta kysyttiin, mitä kuuluu.

Kesä toi ihmiset ja egon takaisin. Porukan keskellä, oma pää edellä, kerrottiin taas, mitä itselle kuuluu.

Kesän aikana äidyin monta kertaa keskusteluihin huonosti käyttäytyvistä ihmisistä. Omituisia tarinoita hyvien tapojen takaa tuotiin eteeni aivan kuin tehtäväni olisi joko ymmärtää omaa olemistani ja voimieni lähdettä – tai sitten oppia kuuntelemaan muita.

Kaikkia kohtaamisia yhdisti olettaminen. Se, kun luulemme tietävämme toisten elämistä. Kuvittelemme syyt, miksi ihmiset käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Seurauksetkin ovat muka selvät, vaikkemme tiedä edes syitä.

Elämänasenteeni on aina ollut positiivinen. En ole jäänyt märehtimään vaikean ytimeen, vaan nähnyt valon mustaakin mustemmassa. Silläkin hetkellä parikymmentä vuotta sitten, kun jättiläisen kokoinen poikaystäväni piti asetta suussani. Silläkin hetkellä pimeässä, sain kuin sainkin sytkärin palamaan.

 

Luin vanhan tuttavani kirjoittaman kirjan. Hän on yksi vahvimman olemuksen omaavista naisista, johon olen tutustunut. Ja hän oli lapsi, jota hyväksikäytettiin. Oletin vuosikausia tietäväni, mistä hänen voimansa kumpuaa. Kirjan luettuani tajusin, etten tiennyt hänen voimistaan yhtään mitään. En olisi osannut edes kysyä.

Mies rakensi itselleen hienon taiteilijan uran. Hän tuntee kaikki ja kaikki haluavat tuntea hänet. Hänen silmistään paistaa läsnäolo ja ystävällisyys. Poikani haluaa olla kuten hän. Mutta mitä poikakaan ei tiedä on se, ettei miehellä ole perhettä. Hänet heitettiin ulos poikani ikäisenä, eikä koskaan otettu takaisin.

Ja sitten on tämä yksi jumalatar. Hän näyttää Victoria’s Secretin alusvaatemallilta ja on diplomatian opiskelija. Hän kohtaa päivittäin ennakkoluuloja ja joutuu perustelemaan valintojaan. Rumemman olisi helpompaa olla fiksu.

 

Harva ujoa haukkuu. Kovan näköiselle kettuillaan eniten. Mutta vahva ihminen onkin kovista kokemuksista rakennettu. Ja silti kova kuori on usein vain kilpi, jonka tiputat kotona eteisen lattialle. Katsot ikkunasta ja mietit, miksi juuri sinun pitää sietää tällaista paskaa.

Seuraavan kerran, kun ajattelen toisen elämän olevan helppoa omaani verrattuna, mietin omia heikkouksiani. Ne ovat luultavasti antaneet minulle voimaa, jota muilla ei ole.

Ja niin sinustakin tuli sinä. Ei heikkouksistasi huolimatta, vaan niiden vuoksi.

Uusin Kaupunkiuutiset

23.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

24.9.2020