Kaupunkiuutiset

Kolumni: Pyöräilyn asema vahvistuu – Millainen Hämeenlinna on pyöräilykaupunkina?

Seppo Rehunen Kuva: Raatikuva
Seppo Rehunen Kuva: Raatikuva

Pyöräilyn asema vahvistui kesäkuun alussa, kun tieliikennelaki täsmensi pyöräilijän oikeuksia ja velvollisuuksia. Laki kannustaa erottamaan jalankulun ja pyöräilyn sekä merkitsemään kummallekin omat väylät. Muutos on tervetullut, lisää turvallisuutta ja tuli sopivaan aikaan nyt vallitsevaan pyöräilybuumiin nähden.

 

Liikennesuunnittelun yhtenä tavoitteena on ottaa kaikki liikkujat huomioon. Tärkeä osa tätä on esteettömyys. Meillä Asemanrannan uusi alue ei toteuta tavoitetta, vaan katujen reunukset ovat korkeita ja teräviä. Virhettä on yritetty korjata laittamalla reunakohdille puita pitkälleen. Päiväkodin ympäristössä niin pyöräily kuin lasten vaunujen työntäminen on hankalaa.

Myös väylä asematunnelista Asemanrantaan on ollut jo vuosia keskeneräinen. Tunnelissa on hyvät merkinnät jalan- ja pyörällä liikkujille, mutta kun tullaan alikulusta ulos, saa arpoa miten päästä kunnialla Hämeentielle. Huonoa mainosta junalla Hämeenlinnaan saapuville.

 

Pyöräillessä pelkään kolmea asiaa: ensinnäkin samaan suuntaan rinnakkain kulkevia jalankulkijoita, toiseksi koiraa taluttavaa puhelimeen puhuvaa ja kolmanneksi vastaan tulevaa, ilman käsiä ajavaa ja puhelimellaan tekstiviestiä lähettävää nuorta. Erityisesti pelkään nuoren itsensä puolesta. Ajoväylällä oleva pienikin halkeama kaataa pyörän kumoon ja jälki voi olla pahaa, kun akrobaattipyöräilyä tehdään ilman kypärää.

Koiran ulkoiluttajista on muistissani vuosia sitten sattunut koiran yllättävä eteen tulo, siitä seurannut äkkijarrutus ja lento kaaressa ohjaustangon yli. Tämä tulee usein mieleen, kun ohitan koiraa ulkoiluttavaa, vaikka heistä valtaosa lyhentää talutusnuoraa ja ohjaa kiitettävästi koiraansa.

 

Autoilijoita en pelkää. Kokemukseni autoilijoista ovat myönteisiä. Pääsääntöisesti he seuraavat tilannetta ja antavat pyöräilijän jatkaa ajoaan sujuvasti, kun uusi laki sallii suojatien ylittämisen pyörällä ajaen. Keskeistä on tilanteen molemminpuolinen ennakointi ja liikennesilmän muita tiellä liikkuvia kunnioittava käyttäminen. Tähän uuden lain henkikin pyrkii.

 

Hämeenlinnaa pidän keskinkertaisena pyöräilykaupunkina. Ydinkeskustan tilanne on surkea; ei yhtään pyöräilylle eriytettyä väylää! Raatihuoneenkadulla on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä, mutta muualla on pyöräilijän ajettava autojen seassa epämukavia nupukivikatuja pitkin. Taidamme keskustan osalta olla Suomen takapajuisin kaupunki.

Keskustan liikenteestä saa kaikille liikkujille toimivan ja turvallisen, kun yksisuuntaiset, kaksikaistaiset kadut muutetaan yksikaistaisiksi. Näin syntyy tilaa pyöräilijöille ja autoille vapautuu pysäköintipaikkoja aivan liikkeiden eteen. Muutoksen toteuttaminen on halpaa ja yksinkertaista.

 

Keskustan reuna-alueilla tilanne on parempi. Esimerkiksi Turun tiellä, Viipurin tiellä ja Poltinahontiellä on kaikissa omat kaistat pyöräilijöille. Vähän kauemmas eli Turenkiin tai Parolaan on suorastaan nautinto ajella tasaisia kevyen liikenteen väyliä pitkin. Rohkaisen nousemaan pyörälle ja kokeilemaan!

Uusin Kaupunkiuutiset

19.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

19.9.2020