Kaupunkiuutiset

Kolumni: Riippuvuus on sitä, että jokin asia menee överiksi eikä ilmankaan voi olla – Addiktoitua voi mihin vaan

Sana Mustonen. Kirjoittaja on Rengon maaseudulla asuva iskelmäsanoittaja.

Puhutaanpas vähän addiktioista, vaikka tietenkään sellaiset, joilla niitä on, eivät niistä halua kuulla, saati puhua.

Kaikkien suvuissa ja tuttavapiireissä on riippuvaisia ihmisiä. Juoppoja, syöppöjä, uskovaisia, gigoloita ja lumppuja, peliriippuvaisia.

Addiktoitua voi mihin vaan. Se on se, jos joku asia menee överiksi. Jos sitä riippuvuuden kohdetta ilman ei kertakaikkisesti voi olla. Minä olen addiktoitunut kultamuruuni!

 

Joskus olen ajatellut, että olen riippuvainen sienestämisestä, sienestän niin maan perusteellisesti silloin kun on se aika vuodesta. MUTTA…Hyvinhän tämä talvi on kuitenkin sujunut, ilman sieniretkiä.

Muutaman kerran olen salaa sniffannut suppilovahverosuolapurkkia ja hellästi hipaissut sienikirjan selkämystä.

 

Juoppokaan en ole, vaikka helposti voisin juoda heiveröisemmän miehen pöydän alle. Syöppö olen. Mutta olenko addiktoitunut ruokaan?

Lähtisinkö suuressa nälässäni vapisten naapuriin, aamu kahdeksalta kysymään, oisko teillä vähän jogurttia?

Valitsisinko hampurilaisen, vaikka puoliso roikkuisi lahkeessa ja itkisi, että älä Sana lähde grillille. Jättäisinkö lapseni, koska valitsisin savulohisalaatin?

Huolestuneille sukulaisilleni sanoisin: Tää nyt vaan meni tähän ja lappaisin mämmiä kuonooni.

Esimerkit tuntuvat naurettavilta, silti ne ovat ihan totta niille, jotka elävät juopon kanssa.

 

Minä olen joskus vannonut, että juoppoa miestä en ota. Sanonta kuuluu: Älä ota juoppoa tietäen, saat sen tietämättäsikin!

Muistan, kun jollekin treffikumppanille ensimmäisen puhelun aikana kerroin, että ainoa tärkeä kriteeri miehessä minulle sen lisäksi, että hän on suudeltavan suloinen on, ettei hän ole juoppo.

Mies ei sanonut, että no ei tietenkään, kukas sitä nyt juoppoa, vaan totesi, että kai sitä nyt vähän voi sihauttaa. Että hän pitää oluen mausta. Se oli väärä vastaus!

Paha vaan, kun tajusin sen vasta reilun vuoden jälkeen.

 

Korona on tehnyt palveluksen ainakin monille peliriippuvaisille! Markettien pelikoneet ovat kiinni!

Itse aikanani, kun lopetin sikarintupruttelun, ryhdyin silloin tällöin laittamaan kauppareissusta jääneet kolikot pelikoneisiin. Ajattelin, että kaikki on kotio päin. Keuhkot eivät saastu ja saan kokea jännittävää, hah, paheellista elämää, joskus jopa voittaa jotakin.

Nyt muutaman kerran olen tuntenut pientä haikeutta kaupasta lähtiessäni. Kaksieuronen on oikein polttanut sormia. Hieman peliaddiktiota ehkä löytyy.

Naurattaa, että äitini on tuominnut pelikonepelaamiseni, vaikka se on ollut satunnaista, muutaman kerran kuussa tapahtuvaa, vaikka hän itse pelaa erilaisia lottopelejä ihan tosissaan viikosta ja vuodesta toiseen.

Viimeksi hän soitti innoissaan, että se päävoitto tuli niin lähelle, hänellä kun oli kaksi oikein!

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset