Kaupunkiuutiset

Kolumni: Sanaristikot pitäisi brändätä uudelleen – Mökkihuussimaineesta kärsivä puuhastelu on oikeasti mitä parhainta mindfullnessiä

Ani Kellomäki Kirjoittaja on sairiolaistunut toimittaja ja tietokirjailija.

Rakastan sanaristikoita. Tuntukoon miten pölyiseltä harrasteelta hyvänsä, olen valmis suosittelemaan niiden täyttelyä jokaiselle – niin somen sumentamille aikuisille, kirjoituksiin valmistautuville abeille, muistiaan varjeleville vanhuksille kuin kelle hyvänsä.

Olen itse asiassa sitä mieltä, että sanaristikot pitäisi brändätä uudelleen. Muuttaa niiden mökkihuussimaine täydelliseksi digiähkylääkkeeksi. Harva homma nimittäin tarjoaa yhtä paljon mindfulnessiä, kielitaitoa ja yleissivistystä samassa paketissa.

Perso on ahnas ja saita on itara. Paljon on runsaasti, kosolti, viljalti. Muhkea, uuttaa, elätti, iltamat, saos… Suomen kieli on täynnä ihania, ilmaisuvoimaisia sanoja, jotka unohtuvat helposti köyhän viestikielen, lyhenteiden ja lainasanojen alle. Ristikko kaivaa ne takaisin käyttöön.

Mukana on myös menneen maailman tuulahduksia. En tiennyt ennen, mutta televisioiden kohdalle tulee aina asat. Ja vasta ristikoista opin vanhan nimityksen kasvihuoneelle: ansari. Välillä mukana on myös hymyilyttävän epäkorrekteja aikansa ilmentymiä. Kieli kertoo aina myös kulttuurista. Sen historian tunteminen on tärkeää.

Vaikkei harrastuksesta tarvitse hyötyä ollakaan, tästä totisesti on. Ristikot ovat kirjoittavan ihmisen aarreaitta ja paljon enemmän: jokaisen mahdollisuus kerryttää sellaista kielellistä ilmaisukykyä, joka on varma valtti yhä vaativammaksi käyvässä työelämässä. Rikas kieli on myös syvällisen kohtaamisen, empatian ja ymmärryksen edellytys.

Harva ajanviete on halvempaa. Lehtihyllyn valikoima on yllättävänkin laaja, ja kirppareiltakin löytyy usein jäännöseriä muutaman kymmenen sentin hintaan. Verkosta löytyy ilmaiseksi, mutta parasta on perinteinen kynämeininki ilman ruutuja – laitetunteja kun kertyy meistä jokaiselle liikaa jo muutenkin.

Parasta harrastus on soolona, mutta toisinaan antaudumme kyllä muruni (mielitietty, sydänkäpynen, armas, valittu) kanssa yhteistäyttöön. Se kyllä menee helposti kilpailuksi. Kun toinen on toimittaja ja toinen äidinkielenopettaja, otetaan meillä sanat tosissaan, muttei vakavasti.

Olemme tartuttaneet ristikkorakkautemme jälkikasvuun. Ennen mökkireissua kauppatilaus on lapsilta aina sama: pino ristikkolehtiä. Joululomalle lähti 7, ja osasta silti kamppailtiin. Elän juuri nyt tyhjentyvän pesän aikakautta, enkä totisesti tiedä hellyyttävämpää näkyä, kuin tuvan pöydän ääreen otsat vastakkain omien ristikoidensa ääreen hiljenevät aikuistuneet sisarukset.

Terveyskeskusten odotushuoneet ja julkisten kulkuneuvojen lehdet tarjoavat muuten joka kerta pinnistelyn paikan. Saako yhteiseen käyttöön tarkoitettuja ristikoita täyttää?

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset