Kaupunkiuutiset

Kolumni: Suuri vastuu tuo aina suuret paineet – Uusi kaupunginjohtaja liittyy vuosisatojen taakse ulottuvaan ketjuun

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen
Juha-Pekka Koskinen. Kirjoittaja on hämeenlinnalainen krijailija. Kuva: Hannu Peltonen

Hämeenlinna on tämän kuuman kesän aikana kääntänyt jälleen puhtaan sivun kaupungin pitkässä historiassa. Olemme saaneet uuden kaupunginjohtajan, joka liittyy vuosisatojen taakse asti ulottuvaan ketjuun. Perinteet ovat mittavat, joten toivomme tietysti Olli-Poika Parviaiselle menestystä.

Tässä samassa tilanteessa oltiin myös 270 vuotta sitten. Silloin Hämeenlinnaa johdettiin vielä pormestarin tittelillä ja tähän virkaan valittiin ehdokkaiden joukosta Henrik Hermolin, Valinnastaan kiitollisena Hermolin vannoi kesäkuun kahdeksas päivä vuonna 1751 virkavalan.

Muodollisesti pätevä

Hermolin oli muodollisesti pätevä, sillä hän oli sentään lukenut lakitiedettä ja auskultoinut Tukholman raastuvan- ja kämnerinoikeudessa. Siitä huolimatta pormestarin virkaura alkoi kallistua nopeasti laitamyötäiseen. Kaupungilla levisi pian huhuja, että pormestari oli kovin perso viinalle, ja pian sen saivat kaikki myös omin silmin havaita.

1700-luvulla ei somettaminen ollut vielä muotia, mutta oikeudenistunnoista tihkui tietoa, että Hermolin oli humalapäissään nimitellyt raatimiehiä naurisäijksi ja sanonut, että, hänen takapuolensa oli viisaampi kuin he.

Kaupungin siirtäminen linnan pohjoispuolelta pois ampuma-alaa pilaamasta oli tuolloin kuuma puheenaihe, joka sai Hermolininkin menettämään malttinsa. Jahkailuun kyllästyneenä hän uhkasi siirtää Hämeenlinnan Venäjälle. Lupaa hän aikoi anoa Venäjän keisarinnalta Katariina Suurelta.

Virkaura joutui katkolle

Pormestari Hermolin hoippui virkauransa läpi enemmän tai vähemmän juovuksissa. Hän saapui kaupunginvoudin häihin vailla peruukkia sekä umpihumalassa ja joi häissä vielä lisää niin, että kaatui portaissa ja löi nenänsä verille.

Hän joi surutta hantlankarien ja knihtien kanssa, sammui kadulle tai ehti hyvänä päivänä jonkun savupirttiin kuorsaamaan. Kun virkaura laitettiin oikeudessa katkolle, hovioikeuden auskultantti kertoi nähneensä pormestarin useammin päissään kuin selvänä.

Liian iso pala purtavaksi?

On vaikea tietää, oliko pormestarin virka tulevan kasvukäytävän varrella sijaitsevassa kaupungissa liian iso vai pieni pala Hermolinille. Joka tapauksessa hänen holtiton menonsa päättyi viraltapanoon huhtikuun 24. päivä 1754. Tiettävästi virka-asunto vaihtui Hämeen linnan tyrmään, jossa hän oli jonkin aikaa vedellä ja leivällä.

Suuri vastuu tuo aina suuret paineet. Hämeenlinnan johtamiseen on vuosisatojen saatossa pormestarit ja kaupunginjohtajat valinneet erilaisia tapoja. Hermolin oli kaiken kansan keskellä kirjaimellisesti, mutta on täällä noudatettu myös näkymätöntä linjaa, jossa kaupunginjohtajasta saattoi näköhavaintoja tehdä vain apulaiskaupunginjohtaja.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka perinteisen linjan uusi kaupunginjohtajamme valitsee.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset