Kaupunkiuutiset

Kolumni: Takaisin kuuhun

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Timo Ahola
Juha-Pekka Koskinen Kuva: Timo Ahola

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun ihminen astui ensi kerran Kuun kamaralle. Tapahtuma oli, ja on yhä, ihmiskunnan historian ainutlaatuisin, sillä koskaan ennemmin Homo sapiens ei ollut tallustellut vieraan taivaankappaleen pinnalla. Kuun valloituksen piti olla alkusoitto matkalle Marsiin, mutta toisin kävi. NASA panosti jykevien rakettien kehittämisen sijaan 70-luvun lopulla avaruussukkuloihin ja loput me jo tiedämmekin.

 

Kuumatkan juuret ovat syvällä Euroopan vanhimmassa historiallisessa traditiossa, eli sodankäynnissä. Kuun valloituksessa olennaista osaa näytellyt Saturn-kantoraketti oli saksalaisen Wernher von Braunin käsialaa. Von Braun oli kehitellyt raketteja toisen maailmansodan aikana, jolloin ne tunnettiin tuttavallisesti V2-ohjuksina. Kun Saksan kohtalo sinetöityi keväällä 1945, Yhdysvallat kaappasi sotasaaliina joukon V2-ohjuksia ja ison osan niiden kehittäjistä, von Braun mukaan lukien.

 

Avaruuden valloituksen alkusysäys saatiin siis sotateollisuuden sivutuotteena. Usein onkin hämmästelty, kuinka tekniikka kehittyy nopeasti juuri suurten sotien aikana. Kaksitasoiset lentokoneet muuttuvat suihkuhävittäjiksi ja kömpelöt kuuntelulaitteet tutkaverkostoksi. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että luovuus lisääntyisi luotien ja pommien paukkeessa. Ikävä kyllä rahallinen panostus tieteeseen on avokätisintä silloin, kun piirustuspöydällä on jokin mullistava helvetinkone, jolla kanssaihmisen saisi hengiltä.

 

Kilpajuoksu avaruuteen koki pahan takaiskun, kun Neuvostoliitto hajosi. Kalliit avaruusohjelmat eivät olleet kutistuneen Venäjän ykkösasia eikä Yhdysvalloilla ollut pakottavaa tarvetta kilpailla itsensä kanssa pelkän maineen vuoksi. Avaruusohjelmat ovat kalliita, ja kuten tiedetään, raha pyörittää Maan lisäksi myös Kuuta.

Nyt tilanne on toinen. Kilpajuoksu Kuuhun on alkanut taas eikä vähiten siksi, että Kiinalla on paljonkin suunnitelmia Kuun suhteen. Kun laskelmissa vilautellaan Kuusta saatavia mineraaleja, joiden louhimista Greenpeacella ei ole mahdollisuutta häiritä, alkaa yhtälöstä löytyä jo järkeä. Ja jos haaveillaan matkasta Marsiin, olisi tukikohta Kuussa oikein näppärä. Tarjolla on taas mainetta ja kunniaa, sekä tietysti rahaa.

 

Se, pääseekö ihminen takaisin Kuuhun, jää nähtäväksi. Tosin joukossamme on niitäkin, jotka pitävät Kuussa vierailua lavastettuna. Ymmärrän sen hyvin, sillä 60-luvulla Kekkosen kaksoisolento kielsi avaruuslennot, jottei litteä maapallon keikahtaisi ympäri. Kuten jo Kummeli-sketseissä aikoinaan todettiin, kaikkien eväillä ei mennä Kuuhun, niin se vain on. Kuutamolla voi olla monella tavalla.

 

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset