fbpx
Kaupunkiuutiset

Kolumni: Taksien lyhyt historia eli kuinka kaikki hyvä uhrattiin tollouden alttarille

Juha-Pekka Koskinen

Jokunen hämeenlinnalainen saattaa vielä hämärästi muistaa ajat, jolloin rautatieaseman edestä saattoi napata vossikan ja körötellä vuokra-ajurin kyydissä kaupungin keskustaan.

Vanhoissa 30-luvun postikortteissa näkyy, kuinka aseman edustalla päivystää sulassa sovussa sekä hevosvetoisia kärryjä että automobiileja.

Uusi ja vanha aika löivät vuokra-ajurien suhteen kättä, sillä lopulta autokuskit valtasivat markkinat ja hevosmiehet poistuivat kuvasta.

Suomi on pääsääntöisesti pitkien välimatkojen harvaan asuttu maa, joten taksiliikenteen sujuvuus on aina ollut hyvin tärkeää.

Tiheiden asutuskeskuksien ja pienempien kaupunkien väliset erot ovat myös suuret, joten malli, joka toimii Helsingissä ja Tampereella, ei välttämättä toimi Hämeenlinnassa ja Rovaniemellä. Varsinkin Helsingin joukkoliikenne on aivan omaa luokkaansa paikallisjunien, raitiovaunujen, metron ja bussien kutoman verkon ansiosta.

Helsingistä käsin sorvattu taksiuudistus voisi noin teoreettisesti ajatellen tuoda pääkaupunkiseudulle viiden euron hyödyn mutta aiheuttaa maakuntiin kympin haitat.

Ja mehän toki tiedämme, että armon vuonna 2018 taksikuskien ja -matkustajien suojeluspyhimys Anne Berner onnistui liikenne- ja viestintäministerin ominaisuudessa ajamaan läpi juuri tuollaisen uudistuksen.

Taksiliikenne vapautui uskomattomalla tavalla, hinnat romahtivat ja muutoinkin autoja alkoi löytyä joka lähtöön, kun uusien kuskien ei tarvitse tuntea kaupungin katuja eikä osata navigaattorin käyttöä, sillä asiakkaan vastuulle jää toimia kartanlukijana.

Nerokkaan taksiuudistuksen myötä katosi myös päivystysvelvollisuus. Tämä tarkoittaa täällä maakunnassa käytännössä sitä, että on helpompi pitää lätkän kultamitalijuhlijat pois Mantan kimpusta kuin löytää Rengosta taksi.

Hämeenlinnan rautatie- ja linja-autoaseman taksitolpat ovat omilla paikoillaan lähinnä nojailua varten. Taksia sinne ei hiljaisena aikana saa edes soittamalla.

Tässä vaiheessa tarinaa yleensä joku applikaatiouskovainen mainostaa niitä tuhatta sovellusta, joilla saa auton kätevästi muutamalla peukalon venähdyksellä. Tai saisi, jos sovellus toimisi ja joku oikeasti ottaisi juuri sinun matkasi hoitaakseen eikä valitsisi jotakin muuta matkalaista armoihinsa.

Toki mikäänhän ei olisi estänyt applikaatioiden kehittämistä vanhan taksijärjestelmän päälle, sen takia ei kaikkea muuta hyvää olisi tarvinnut uhrata tollouden alttarilla.

Tietysti tässäkin uudistuksessa on myös hyviä puolia. Kun jörö hämeenlinnalainen menee vaikkapa Helsingin rautatieaseman taksimeren keskelle, hän huomaa kerrankin olevansa kiinnostava yksilö. Harvoin on ihmisellä niin monta ystävää kuin Elielinaukion taksikaaoksessa.

Automeri siellä, tyhjyys täällä, joten keskimäärin kaikki lie hyvin.

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kirjailija.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset