fbpx
Kaupunkiuutiset

Kolumni: Tiibetinspanieli on muutakin kuin koira – Viimeisen Keisarin lopullinen etappi on käsillä

Sana Mustonen Kuva: Pekka Rautiainen

Mitä tehdä tiibetinspanielille, joka haisee ja näyttää kuolemalle, mutta ei vaan kuole? Perheemme on aina ollut kissaihmisiä, mutta kun Veeti muutti taloomme, meistä kaikista tuli hänen fanejaan.

Tiibetinspanieli kun ei ole mikään koira, vaan Keisari. Mitään se ei osaa, eikä halua oppia. Mitään se ei tottele ja sillä on omituinen huumorintaju, mutta niin vaan palvelu pelaa.

Vielä raadolta lemutessaankin se pääsee sohvalle nukkumaan. Vuokrataan sitten kunnon pesuri, kun hajunaiheuttaja kokee poistuman. Tällä hetkellä sinnitellään.

 

Aikanaan meille ei pitänyt tulla koiraa. Minä lupasin lapsille, että käymme vain katsomassa, kun Heinolassa annettiin pitovaikeuksien vuoksi tipsu ilmaiseksi. Teroittelin lapsille koko menomatkan ajan, että otetaan tämä nyt vain kesäretken kannalta ja näette mukavan koiran.

Kun seisoimme kerrostalossa oven takana ja kun asunnosta sitten pelmahti rappukäytävään kynnet rapisten tämä pikku ukkeli, kyyneleet tulvahtivat silmiini ja suustani pääsi: Voi, meidän koira! Ja se oli sitten siinä.

 

Veeti lähti mukaamme täysin luottavaisena ja innokkaana ja sopeutui mutkattomasti muihin lemmikkeihimme.

Ensimmäisenä päivänä tosin, kun emme vielä tunteneet Keisaria, huomasimme kököttävämme koko sakki kauhusta kiljuen olohuoneen pöydällä. Hirvee peto, se pitää viedä takaisin!

Joku oli astunut Veetin hännän muutaman karvan päälle.

 

Pikku koirat ovat pelottavia, jos ne pelästyvät. Pienen koiran ainoa puolustus on hyökkäys ja saimme siis muutamia kertoja maistaa hallin hammasta, ennen kuin opimme käsittelemään Veetiä.

Se myös kurmottaa kissoja, jos niillä on riitaa keskenään. Kynsien leikkuu oli ongelma, kunnes keksimme leikata kestokassiin reiät jaloille ja nostaa koiran kattoon leikkuun ajaksi.

Nykyään, kun herran peräpää on ongelma, koira katoaa välittömästi, kun kuulee sanan suihkuun. Olemme koittaneet ovelasti puhua pesusta englanniksi, että pitäskö Veetin ässi wossata, mutta se on oppinut englantia.

 

Vessan roskiksesta Veeti kaivaa käytettyjä terveyssiteitä ja pirstoo ne ympäri lattiaa. Ja sitten kun sitä toruu, se katsoo isoilla mustilla hylkeen silmillään ja kääntää päätään…ja taas toiseen suuntaan. Kuka sellaiselle voisi olla vihainen!

 

Koiramme on kova karkaamaan, se on hypännyt ulos jopa avonaisesta keittiön ikkunasta. Kerran naapurimme muutaman kilometrin päästä soitti, että teidän koira katsoo meidän olohuoneessa telkkaria.

Tottakai Veeti osaa seisauttaa myös liikenteen. Ja nykyään se seisauttaa veretkin, pelkällä hajullaan.

Yhtenä vuonna osa työskentelyapurahastani meni suoraan sanottuna koiran perseeseen. Tuolloin saimme hieman hidastettua Veetin sisällä kasvavaa syöpää, mutta seuraava etappi on Keisarille se viimeinen.

Kirjoittaja on Rengon maaseudulla asuva iskelmäsanoittaja.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset