Kaupunkiuutiset

Kolumni: Vaaliuurnilla rahvas saa haudata toiveensa – Valtuustosalissa leijonasta kuoriutuu salaperäisellä tavalla lammas ja taisteluhuuto vaimenee vikinäksi

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen
Juha-Pekka Koskinen. Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kirjailija. Kuva: Hannu Peltonen

Kunnallisvaalit siirtyivät tänä vuonna hiukan, mutta eivät tarpeeksi. Jokainen meistä tietää, että jos suuria asioita halutaan tehdä hyvin, tiimi olisi hyvä pitää kasassa kauemmin kuin neljä vuotta.

Mutta demokratian ovat meille luoneet muinaiset jumalat ja sen hienouksia emme voi muuttaa.

Vaalien jälkeen kaikki muuttuu

Kunnallispolitiikassa pätevät samat säännöt kuin kaikessa politiikassa. Ensin meillä on nöyrä ehdokas, joka kiertää vesisateessa puhumassa kauniita asioita ja tarjoaa kuulijoilleen laihaa hernekeittoa ja hiukan palanutta makkaraa.

Hän kuuntelee mummon murheet ja keinuttelee pätkätöiden uuvuttamien vanhempien lastenvaunuja, joissa uinuu tuleva veronmaksaja. Kaikki on mahdollista, maailmassa on virhe, mutta se voidaan korjata.

Vaalien jälkeen kaikki muuttuu. Jos ehdokas ei pääse läpi, useimmiten hänen polttava palonsa kommentoida jokaista asiaa katoaa, ja palaa vasta seuraavien vaalien kynnyksellä, jos koskaan.

Siinä tapauksessa, että äänimäärä riittää suloiseen voittoon, on edessä ihan toisenlainen metamorfoosi.

Muutos tapahtuu nopeasti

Kansan valtuuttamaksi tribuuniksi muuntuminen tapahtuu yleensä melko nopeasti. Se, mikä vaalikiertueella oli ehdokkaan mielestä vielä törkeä epäkohta, joka korjataan välittömästi, on nyt talouskehyksen aiheuttama välttämätön priorisointi, jonka asettamaa haastetta tutkitaan.

Yksinkertaiset asiat eivät enää ole yksinkertaisia eikä asioita voida asettaa vastakkain, sillä se on hyvän hallintotavan vastaista.

Uusien asioiden opettelukin saa pikantin vivahteen. Kun ennen vaaleja ehdokas pätevöityi kaikkien alojen asiantuntijaksi googlen avulla, on hänen nyt matkattava Maltalle katsomaan kuinka paikallinen valtuutettu avaa kaupungintalossa vesihanan kustannustehokkaasti.

Samalla matkalla voi kuunnella luentoja hallintorakenteen kantavuudesta, jos ne eivät satu päällekkäin matkamuistojen ostohetken kanssa.

Taisteluhuuto muuttuu vikinäksi

Valtuustosalissa vaalikampanjan leijonasta kuoriutuu salaperäisellä tavalla lammas. Kun vielä Prisman parkkipaikalla ehdokas julisti taipumatonta tahtoa, jonka avulla hän vaalisi veronmaksajien rahoja, taisteluhuuto on muuttunut vikinäksi.

Ryhmällä on enemmän voimaa ja äänestyspäätökset tehdään puolueena, ei yksilöinä. Jos tästä rintamasta lipeää, sekin osoittaa vain tyhmyyttä, sillä silloin toimii vastustajan agenttina ja pelaa väärässä joukkueessa.

Useimmiten käy niin, että jos tribuunilla on tahtoa tehdä asioita järkevästi, tehokkaasti ja nopeasti, hän on virassaan vain yhden kauden. Loputtomien lehmänkauppojen ja iltalypsyjen sarja masentaa hänet nopeasti.

Varmasti kompromissien silta, joka päättyy keskelle jokea, on kaunis, mutta eihän sillä mitään käytännön arvoa ole. Siitä huolimatta tribuuneja tarvitaan, sillä kansa janoaa leipää ja sirkushuveja.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset