Kaupunkiuutiset

Kolumni: Verottaja ja eläkevakuutusyhtiöt eivät tunnista papereissaan kirjailijaa ammatiksi

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Timo Ahola
Juha-Pekka Koskinen Kuva: Timo Ahola

Keväällä sain postin tuomana työeläkeotteeni. Tuo mainio lappunen kertoo, kuinka paljon, tai vähän, eläkettä on kertynyt työuran varrelta. Omalta osaltani eläkeikä on jo karannut odotetun eliniän horisontin taakse, joten summilla ei ole suurtakaan merkitystä.

Mielenkiintoiseksi lapun tekee siihen kerääntynyt työhistoria. Kun lappua lukee, muistuu mieleen viisitoistavuotiaana aloitettu ahkerointi, joka on hiukan polveillen jatkunut opiskelujen katkomana nykypäivään saakka. Työkokemusta on kertynyt aina postinlajittelusta, moottoritien rakentamisen ja viilunliimaamisen kautta matkapuhelinverkkojen ohjelmistoprojekteihin. Kaikki ammatit ja työpaikat ovat kauniisti kirjattu, vain viimeisin puuttuu.

Kun jäin ammattikirjailijaksi, tiesin hyvin, mitä oli edessä, kiitos jo nuorena ammattilaiseksi ryhtyneen Tapani Baggen valistustyön.

Suomessa kirjailijan ammatti on suhteellisen harvinainen, sillä kielialueemme on pieni ja kirjojen perusmyynti ei ole mitenkään valtavaa. Kun Kalle Päätalo aikoinaan sai kirjansa julkaistuksi, isä Herkko jo luuli, että poika on hetkessä miljonääri. Möllärin kanteen liimattu hintalappu oli huima ja Herkko osasi kyllä hyvin kertotaulun. Ikävä kyllä kirjakaupasta ostetun kirjan hinnasta vain murto-osa päätyy kirjailijalle. Jos aikoo elää kirjoittamalla, täytyy kirjoittaa elääkseen.

Monelle kirjallisuuden ystävälle on yllätys, että kirjailijan saama osuus myydyistä uutuuskirjoista on bruttona 3–4 euroa, sopimuksista riippuen. Kun kirjasyksy taipuu aletalveen, tilanne heikkenee huomattavasti. Alekoreista ostetuista kirjoista ei paljoa kirjailijan kassaan kilahda. Onneksi kirjastolainauksista maksetaan nykyään myös pientä korvausta, sillä useinhan kirja jää minultakin ostamatta juuri sen takia, että sen saa myös kirjastosta.

Ammattikirjailijat ovat kaikki niin erilaisia, ettei ammattikunnan tyypillistä työpäivää ole olemassakaan.

Ei ole myöskään työaikoja, sillä kiireen keskellä viikonloput ja perinteiset loma-ajat ovat vain lisäpäiviä, jolloin on aikaa kirjoittaa. Vuorokaudessa ei ole yhtään sellaista hetkeä, jolloin en olisi kirjoittanut kirjaa. Vanhoihin töihin verrattuna kirjailijan ammatti on armoton. Konttorilla palkka juoksi kahvitunnilla ja sairaslomilla, tässä työssä kaikki pysähtyy, kun näppäimistö vaikenee. Jos ei synny valmista syystä tai toisesta, tilinauha näyttää nollaa.

Kaikissa töissä on vaivansa, mutta omaan valintaani olen erittäin tyytyväinen. Vaikka verottaja ja eläkevakuutusyhtiöt eivät ole vielä papereissaan kirjailijaa ammatiksi tunnistaneet, olen oikealla alalla. Kun Turun kirjamessuilla lukijat tulivat haastattelujen jälkeen kertomaan, kuinka uusin romaanini Tulisiipi oli lumonnut heidät, olin iloinen. Ammattini on kirjailija.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

26.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

26.9.2020