Kaupunkiuutiset

Kolumni: Vexi Salmi oli laajasti sivistynyt herrasmies, jossa oli jäljellä reilu annos katujätkän rehellisyyttä

Kuva: Toni Rasinkangas
Kuva: Toni Rasinkangas

Yllättävä tieto Vexi Salmen kuolemasta veti hiljaiseksi. Facebook tulvahti täyteen jäähyväisiä ja RIP-toivotuksia, mutta itse en saanut kirjoitetuksi mitään.

Hämeenlinnassa kasvaneelle pojalle ja lauluntekijälle hän oli monumentaalinen hahmo, jonka poismeno tuntui ravisuttavan maailmankuvaa.

Syytelkää nurkkapatriootiksi, mutta minusta Irwinin ja Vexin matka Rinkelinkadulta Reeberbahnin kautta kansansuosikeiksi on merkittävin luku suomalaista pophistoriaa. Kaurialan kauhukakarat rikkoivat ryminällä rajoja ja muuttivat oikeastaan yhdessä hetkessä käsityksen siitä, millainen artisti voi olla ja mitä hän uskaltaa sanoa. Heille ovat jälkeen tulleet paljosta velkaa.

Myöhempinä vuosinaan Salmesta tuli musiikkiteollisuuden luottomies, joka parhaimmillaan kynäili kuolemattomia klassikkotekstejä.

Minulla oli ilo ja kunnia tutustua vähän läheisemmin maestroon, kun Hämeenlinnassa tehtiin Irwinin ja Vexin nuoruuteen perustuvaa musikaalia Villit vuodet. Työskentelin teatterissa tiedottajana, joten meillä oli yhteisiä hommia esityksen markkinoinnissa.

Olin tietysti kauhusta jäykkänä, mutta äkkiähän ne jäät murtuivat. Vexi oli ystävällinen, huumorintajuinen ja kohteli kaikkia tasavertaisesti. Sen verran kuitenkin vaistosin, ettei hänelle kannattanut ruveta tyhjiä puhumaan.

Suuri sanoittaja suhtautui lahjakkuuteensa hyvin arkisesti. Hän arvosti työntekoa, paneutumista ja ammattitaitoa.

Vexi Salmi oli laajasti sivistynyt herrasmies, jossa oli jäljellä reilu annos katujätkän rehellisyyttä. Hän katsoi maailmaa raa´an realistisesti, eikä jaksanut kuunnella löysiä puheita.

Vexiä pidettiin kansanmiehenä ja sellainen hän mielestäni aidosti olikin.

Kerran musikaalin lehdistötilaisuus oli järjestetty tamperelaisessa kellaripubissa, jossa paikalla oli myös tukevassa aamupöhnässä olevia kanta-asiakkaita. Selvähän se oli, että kun Salmi tunnistettiin, remmin rohkeimmat äijät tulivat juttelemaan.

Ihaillen katselin, kuinka Vexi hoiteli tilanteen. Hän antoi ukkeleille pienen hetken aikaansa, raapusteli nimmarit ja paimensi sitten porukan takaisin pöytäänsä.

Ei tullut kuuloonkaan, että olisin uskaltanut suurelta lyyrikolta kysyä, oliko hän kuullut minun laulujani ja mitä hän mahtoi niistä ajatella.

Paljon myöhemmin minulle kerrottiin, että eräs teatterilainen oli häneltä asiaa tentannut. ”Vaikuttaa ammattimiehen touhuilta”, oli Vexin vastaus.

Pahus, että siitäkin meinaa tulla kyynel silmään.

Uusin Kaupunkiuutiset

17.10.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

20.10.2020