Kaupunkiuutiset

Korituuppari tuli takaisin

Helsingissä lapsuutensa viettäneellä Risto Autiolla ei ollut mitään kytköksiä Hämeenlinnaan ennen kuin hän tapasi armeijassa Riku Helmisen.

– Meistä tuli kavereita, kun oltiin samanlaisia koheltajia, Autio muistelee.

– Hämeenlinnan tennisseura pelasi sen ajan liigaa ja Riku oli lajissa Suomen kakkonen. Jo inttiaikana kävin Rikun luona kyläilemässä ja ajattelin, että onpas kiva paikka.

Armeijan jälkeen Autio lähti stuerttikoulutukseen Finnairille. Haaveena oli lentäjän ura, joka tyssäsi kuitenkin viime metreillä psykologisiin testeihin.

– Psykologin mielestä mulla oli liian vilkas mielikuvitus. Riku sitten ehdotti yrittäjäkumppanuutta Hämeenlinnassa ja vuonna 1976 pantiin pystyyn urheiluvälineliike Tuuppari Oy.

– Aluksi keskityttiin tennikseen, mutta sitten squash teki maihinnousun ja Hämeenlinnaan perustettiin seura, joka kasvoi Suomen suurimmaksi. Kössikamaa myytiin ihan älyttömästi ja lisäksi tuotiin tikkatarvikkeita Englannista ja jalkineita Saksasta.

Helmisen ja Aution yhteisten harrastusten pohjalta nousi myös toinen uusi urheiluseura Korituupparit.

– Huomattiin, ettei koristoimintaa oltu pitkään aikaan pyöritelty paikkakunnalla. Kyseltiin kiinnostusta ja sitähän löytyi.

– Pelattiin äijissä suomensarjaa ja tytöillä sekä naisilla oli myös joukkueet. Järjestettiin vielä Hämeenkaaressa Suomi-Algeria -maaottelu, joka televisioitiin.

Hyvin menestynyt urheiluliike pantiin myyntiin parin vuoden jälkeen, kun Helmiselle tarjottiin paikkaa suuren kansainvälisen yrityksen urheiluosaston päällikkönä. Autio palasi Finnairille ja törmäsi yhdellä lennolla muun muassa Speden elokuvista tuttuun Anna-Liisa Ruotsiin.

– Se oli kyllä ihan käsittämätön juttu, Autio puuskahtaa.

– Se soitti mulle himaan ja kysyi, että osaanko mä tanssia. Mähän päästin röhönaurun, kun olen jäykkä kuin rautakanki, mutta kysyin kuitenkin, että miten niin.

Autio palkattiin esiintymään Adidaksen osastolle Müchenin messuille. Show meni niin hyvin, että sama konsepti uusittiin Tukholman Hamburger Börsissä, jossa mukana oli ruotsalaistähtiä Lill-Babsista lähtien.

– Mukana oli silloisia maailman huippu-urheilijoita, mutta en kuolemaksenikaan muista ketä, Autio tunnustaa.

– Seuraavana kesänä olin vapaana ja Jorma Uotisen assistentti soitti ja kysyi mukaan tanssiesitykseen Neljä vuodenaikaa. Mä ajattelin, että mitä ihmettä tää nyt taas on, mutta lähdin kuitenkin. Se oli käänteentekevä kokemus.

Esityksen finaalin teemana oli kuolema ja Aution tehtävä kohtauksessa oli kulkea lavan etureunalle, nostaa syliinsä kuolleen tytön ruumis ja kantaa se sylissään takanäyttämölle.

– Tunnelma iski nuppiin ja itkin koko sen matkan. Omaa äitiänihän mä itkin, jonka olin 14-vuotiaana menettänyt.

– Se sama tapahtui kaikissa esityksissä, joiden jälkeen olin kuin humalassa. Tuumasin. että jos näytteleminen on tällaista, niin tätä mä haluan tehdä.

Loppu onkin monien suomalaisten hyvin tuntemaa historiaa. Autio pyrki 28-vuotiaana Teatterikorkeakouluun ja valmistui 1986. Matka jatkui Helsingin kaupunginteatteriin ja suuren yleisön suosikkinäyttelijäksi hän nousi Hannes Luotolan roolissa Kotikatu-sarjassa vuosina 1995–2012. Autio on käsikirjoittanut 150 jaksoa Kotikatua ja kirjoittanut useita kuunnelmia Radioteatterille.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Hausjärvellä asunut Autio valittiin keskustan kansanedustajaksi.

– Valtakunnallinen politiikka oli jonkinlainen harhapolku mun elämässä. Pyrin kansanedustajaksi parantaakseni omaishoitajien asiaa ja sitten jouduin suurimman puoleen edustajana kuuntelemaan haukkuja ja tappouhkauksia omaishoitajien mielenosoituksessa. Yritä siinä sitten sanoa, että mähän olen teidän puolella.

– Kyllä mulle tuli sellainen tunne, että yhteisten asioiden ajaminen unohtuu, kun omia tavoitteita ajetaan. Hermot siinä meni ja usko vaikuttamiseen katosi. Kerran äänestin tyhjää, kun halusin ilmaista mielipiteeni kiertävien teatteriryhmien tukemisen puolesta. Heti oli puoluepiiskuri niskassa karjumassa ja Hesarissa oli otsikko, että hallitusrintama repeilee.

Autio on nyt asunut Hämeenlinnassa reilun vuoden verran.

– Vuodesta 1991 oltiin Hausjärvellä, joten en mä kaukana ole ollut muutenkaan. Avioeron jälkeen eksä muutti lasten kanssa Turenkiin ja mä halusin päästä lähelle.

– Meillä on kaksi yhteistä koiraa ja harvoin tulee sellaista ulkoiluretkeä täällä, ettei joku tv-sarjan muistava tai vanha tuttu pysähdy hetkeksi juttelemaan. Mikäs sen mukavampaa.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

19.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

21.9.2020