Kaupunkiuutiset

Kotiseutu yhdistää yhä Hämeessä asustavia

Hämeenlinnan seudun pohjalaiset, lukuisat Karjala-seurat, Oulunlääni-Seura ja Kanta-Hämeen savolaiset ovat esimerkkejä yhdistyksistä, jotka seudulle muista maakunnista muuttaneet ovat perustaneet vaalimaan kotimaakuntansa perinteitä, ja samalla toimimaan yhdyssiteenä hämäläisten suuntaan.

– Meille tämä on kaikkien savolaisten yhdysside. Vaalimme heimokulttuuria ja kehitämme sitä. Mutta kun emme heimosotia harrasta, yhdistys haluaa toimia linkkinä myös hämäläiskulttuurin suuntaa, Kanta-Hämeen savolaisten nykyinen piällysmies, lammilainen Martti Miettinen sanoo.

Savolaisten yhdistyksessä on hieman sama pulma kuin yhdistysmaailmassa yleensä–nuoria on hankala saada mukaan. Hämeenlinnassa paikallinen kainuulaisten yhdistys löi viime keväänä hynttyyt yhteen pohjoispohjanmaalaisten kanssa ja syntyi Oulunlääni-Seura.

– Lammillakin oli savolaisten oma yhdistys, mutta 2000-luvun alussa toiminnat pantiin yhteen Kanta-Hämeen savolaisten kanssa. Jäsenistö on lähinnä Hämeenlinnan seudulta, Forssan kulmilta ja Pirkanmaalta on muutama jäsen, yhdistyksen puheenjohtaja Miettinen selvittää.

Maakuntahenkeen perustavia yhdistyksiä perustettiin suurten muuttoaaltojen jälkeen. Karjala-seurat syntyivät luonnollisesti sodan jälkeisen uudelleenasutuksen myötä, muiden maakuntien henkeen perustuvat yhdistykset sikisivät 1960–70-lukujen suurten muuttoliikkeiden seurauksena.

– Itselläni on juuret Kuopion maalaiskunnassa. Ehdin asua muuallakin ennen Lammille tuloa vuonna 1975, Miettinen kertoo.

– Savolaisuudessa on oma leimansa, sellainen lupsakkuus ilman hötkyilyä.

Miettinen tunnustaa, että hänellekin tuottaa vaikeuksia ymmärtää viimeisen päälle savolaista murrepuhetta, aika on tehnyt tehtävänsä.

– Ajatuksesta saa kyllä kiinni, mutta kaikkia sanoja ei enää tunnista.

Joku on joskus sanonut, että Savon murre ei oikeastaan ole kieli, vaan tapa tuhota sivistynyt keskustelu. Ajatustenvaihdossa on eduksi, jos keskustelun molemmat osapuolet ovat savolaisia. Silloin siinä esitetään kysymys, joka ei ole kysymys, ja vastaus, joka ei ole vastaus. Tuloksena on keskustelu, joka ei etene mihinkään.

Parasta Martti Miettisestä nyky-yhteiskunnassa kuitenkin on, ettei sukujuuria enää peitellä, vaan niistä ollaan enemmänkin ylpeitä.

– Kyllä tänne muualta muuttaneen tunnistaa jo puheen nuotista, ja tietysti murresanoista.

Savolaiset järjestävät tämän viikon perjantaina Alvettulan seuratalolla kaikille avoimet iltamat. Syyskuussa on yhdistyksen iso rutistus, kun Lammin Turvantalolla pidetään Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi ”Savolainen syömälysti” alkuruoista peräruokaan asti.

Jo ennen viime vuosikymmenten muuttoaaltoa savolaeset matkasivat laajemminkin maailmalle. Murteella kirjoittanut kirjailija Kalle Väänänen (Vienänen) kävi 1926 matkalla Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa asti. Kotiinpaluu innoitti seuraavaan tekstiin:

..vielä olj pienj matka junalla ajettavvoo sille asemalle Kuopijon takana, jossa kaekki asemav virastot ja toemistot ja postikonttoorit ja muut sopivat yhteem pienee huoneeseej ja jossa Pysäkki-Ville o aenuvana virkamiehenä. Ja kun siltä pysäkiltä kävelin peltoem poekki siihen talloon, jonka kuistille näkkyy kolome järvee ja jonka tasasella nurmikkopihalla seisoo satavuotinen koevu, niin sillom minä tunsin, että seolj löytynnä se paekka, jota olin turhaan sieltä tuhansiiv virstaem piästä kulukenna ehtimässä.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset