Kaupunkiuutiset

Kun sisällissota tuli Hämeenlinnaan

– Jos Hämeenlinnan työväki olisi saanut päättää, sisällissotaa ei olisi syttynyt, Ilkka Teerijoki sanoo.

Kolme vuotta sitten julkaistun kaupungin historian kirjoittaneen dosentin uudessa teoksessa keskitytään Venäjän vallankumouksen seurauksiin ja Suomen sisällissotaan, jonka jälkimainingeissa Hämeenlinnasta tuli Suomen suurin punavankileiri. Hämeenlinna vallankumouksen vuosina 1917-1918 kertoo, kuinka itsenäistyminen näkyi tavallisen ihmisen arjessa ja miten sen nostattama riemu vaihtui veriseen murhenäytelmään.

Runsaasti kuvia sisältävän, 250-sivuisen teoksen on kustantanut Hämeenlinna-Seura.

– Kun pääsin ensimmäistä kertaa lukemaan teoksen lukuja, tuntui, kun olisi sukeltanut dekkariin, puheenjohtaja Mikko Hieta kuvailee.

– Tapahtumine nopea tempo saa sen muistuttumaan jännitysromaania. Itseäni kiehtovat monet henkilöhahmot, joiden nimet näkyvät Hämeenlinnan katukuvassa tänäkin päivänä. Myös rakennukset ja järjestelmät, kuten Raatihuone, lääninhallitus ja rautatie ovat tarinassa toimijoina.

Hieta sanoo kirjan syntykipinän tulleen kaupunkilaisten kiinnostuksesta omaa historiaansa kohtaan. Vanajaveden Opiston kanssa järjestetyt Teerijoen luennot ovat houkutelleet runsaasti yleisöä.

– Hämeenlinnan historiaa kirjoittaessani huomasin, että tästä aihepiiristä on paljon selvittämättä ja ajatus jäi kytemään, Teerijoki sanoo.

– Sain apurahan Hämeenlinna-Seuralta, sillä eihän näillä hommilla rikastumaan pääse. Hieno yhteistyökumppani on ollut Kaupunginmuseo, jolla on mahtavat kuvakokoelmat ja Mikko Hieta on auttanut käytännön asioissa valtavasti.

Teerijoen mukaan vuoden 1917 vallankumous tuli pikkukaupunkilaisille täydellisenä yllätyksenä.

– Kaikesta näkee, ettei mullistukseen oltu varauduttu ja tulevaisuutta oli mahdoton arvioida. Aluksi vallitsi yhteisymmärrys, mutta myöhemmin ristiriidat alkoivat kärjistyä, kun elintarvikepula paheni ja ihmiset olivat epätietoisia siitä, kuka Suomessa pitää valtaa.

– Kirjassa on pyritty puolueettomaan esitykseen, joka lienee jo 100 vuotta tapahtumien jälkeen mahdollista. Punakaartin osuus lähestymistavassa on korostunut, koska se nimenomaan toimi täällä, se on historiallinen fakta.

Murhenäytelmällä on eri puolella Suomea ja yhteyksistä riippuen monta nimeä.

– Hauholla puhutaan kapinasta ja Torniossa vapaussodasta, Sisällissota on hyvä ilmaus, koska silloin kaikki tietävät, mistä puhutaan.

Punaisten antautumisen jälkeen Hämeenlinnan kasarmialueille alkoi syntyä valtavia vankileirejä vuoden 1918 toukokuussa. Etenkin Lahden suunnassa antautuneita kuljetettiin tänne ja vain viikkoja sodan päättymisen jälkeen Hämeenlinnassa oli lähes 12 000 punavankia.

– Vangeista kuoli yli 2000, mikä on valtava määrä. Maassa oli jo valmiiksi elintarvikkeista pulaa, eikä vangeille myönnetyillä korttiannoksilla tullut toimeen, Teerijoki pohtii.

– Yhtäkkiä syntyneiden leirien organisoinnissa oli vaikeuksia, espanjantautia oli liikkeellä ja vartijoiksi otettiin ketä sattui. Kaikki tämä vaikutti huonompaan suuntaan.

Vankileirien aika kesti Hämeenlinnassa vain muutaman kuukauden, eikä ilmeisesti painanut kovin syvää leimaa paikkakunnan muistijälkiin.

– Valtaosa vangeista oli muualta kuin täältä ja leirit olivat eristettyjä. Ne pysyivät omana maailmanaan, joiden surkeista oloista ihmisillä ei ollut tietoa.

Kirjoittajalle itselleen on kuohuvan ajan tapahtumista jäänyt mieleen erityisesti kaksi hahmoa, työväenliikkeen nokkamiehiin kuulunut puuseppä Oskari Sirén ja kustannusliikkeen johtaja Arvi A. Karisto.

– Sirén oli toiminut valtuustossa ja hänet tunnettiin rakentavana tyyppinä, joka oli valmis yhteistyöhön. Se, että hänet teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä, jäi mietityttämään, Teerijoki sanoo.

– Karisto oli valkoisten puolella, mutta vaatimattomista oloista lähteneenä pystyi pitämään yhteyttä myös punaisiin. Hän piti tarkkaa päiväkirjaa, jossa on ainutlaatuisia kuvauksia tuon ajan ilmapiiristä.

Asiasanat

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset