Kaupunkiuutiset

Kuningas palaa näyttämölle

Ekosen Harri vartoilee kaatopaikkakuorman hakijaa Voimapihassa. Talossa on tehty remonttia ja kaikenlaista roinaa on kertynyt. Hämeenlinnan teatterin veteraaninäyttelijä on vuorotteluvapaalla, vaikka eläkkeelle lähtemisestäkin oli puhetta.

– Elinaikaodotuksia ei lasketa kunnon mukaan vaan syntymävuoden, joten vielä pitää töitä tehdä, Ekonen kertoo.

– Nyt olen saanut harjoitella emännän kanssa styylaamista ja sehän ei olekaan ihan helppoa. Etanoita on kerätty ja vaikka olen hidastunut, niitä olen saanut vielä kiinni.

Ekonen esiintyi Tomaatteja!Tomaatteja -festivaaleilla ja veresteli vanhoja muistoja. Hän on yksi suomalaisen stand upin uranuurtajista, joka oli mukana, kun taiteenlajin ensimmäisiä lukuja kirjoitettiin Riku Suokkaan johdolla Hämeenlinnan teatterin klubeilla.

– Silloin alussa kirjoiteltiin pitkiäkin tarinoita, joita käytiin lähibaareissa olutpalkalla testaamassa, Ekonen muistelee.

– Yhdessä kapakassa telkkarista tuli jalkapalloa ja ihmiset sanoivat, että lähtekää menemään. Välillä oli aika tylyä. Niitä esityksiä sitten videoitiin ja yhdessä ruodittiin. Ajan myötä saatiin jutuista löysät pois ja yleisöä alkoi tulla yhä enemmän.

Ekonen on käyttänyt lavakomiikassaan paljon aineksia omasta elämästään puutarhanhoidosta parisuhteen kiemuroihin.

– Stand upissa toimii semmoinen, että jutuissa on ryydiksi totta. Ihmiset voivat silloin samaistua kokemuksiin tai tuntea aitoa vahingoniloa.

Kaikki pelissä

Vuonna 1987 Hämeenlinnan teatterissa aloittanut näyttelijä oli jo jättämässä jäähyväisiä yleisölle syksyllä 2013, kun Antti Mikkolan kirjoittama ja ohjaama Kuningas näyttämöllä sai kantaesityksensä Päänäyttämöllä. Näytelmä perustui vahvasti Ekosen omaan elämään.

– Oli hienoa päästä osallistumaan sillä tasolla tekstin tekemiseen ja päätin, että nyt tehdään sitten ihan aito juttu.

– Jännältä tuntui revitellä sillä lailla omasta kaikesta, mitä on tullut tehtyä tai jätetty tekemättä. Se oli samaan aikaan raskas ja puhdistava kokemus.

Kuningas näyttämöllä oli katsojillekin harvinaislaatuinen elämys, sillä veteraaninäyttelijä avautui rehellisesti elämänsä kipupisteistä, halustaan tehdä teatteria sekä luopumisesta ja kelkasta putoamisen tunteesta.

– Monesti on yleisön joukossa olleena tullut se tunne, että joku näyttelijä jättää homman jotenkin kesken, joten halusin käydä sen tien loppuun saakka.

– Näyttelijäntyönä se oli minulle voitto. Kiitosta on paljon jälkikäteen tullut, jos kohta vähän hämmästelyäkin.

Sikalanhoitaja

Ekonen tunnetaan ympäri Suomea, sillä hän on tehnyt mielenpainuvia tv-rooleja muun muassa sarjoissa Tankki täyteen, Reinikainen, Lehmän vuosi ja Pirunpelto. Lisäksi hän on esiintynyt Timo Koivusalon elokuvissa.

– Olen aina tykännyt tv-hommista, ne ovat tuoneet elämään uusia ihmisiä ja hienoa vaihtelua teatterityöhän, Ekonen sanoo.

– Näytelmähän etenee aina johdonmukaisesti, mutta sarjojen ja elokuvien kuvaukset ovat ihan toisenlainen maailma. Niissä pitää osata virittäytyä hetkeen, jota on ehkä viimeksi kuukausi aikaisemmin käsitelty. Ulkomaanmatkoilla on hauskaa, kun suomalaisyhteisöissä nämä sarjat ovat niin katsottuja. Ihan yhtenään huudellaan siellä sikalanhoitajaa kaljalle.

Näyttelijä on tyytyväinen siitä, että on urallaan päässyt kokemaan niin paljon.

– Rooleja on riittänyt Wirginia Woolfin Georgesta nukketeatteriin, on ollut farssia, komediaa, Tsehovia ja Dostojevskia.

– Pienessä teatterissa on ollut se hyvä puoli, että on saanut tehdä kaikkea laidasta laitaan.

Reskan ajattelija

Marraskuun lopussa kantaesitetään Hämeenlinnan teatterissa Pentti Järvisen komedia Silmälläpidettävät, jossa Ekonen on keskeisessä roolissa Reska-Reinona. Hahmo on jonkinlainen päivitetty versio Havukka-ahon ajattelijasta, nykypäivään sijoitettu viisas kansanmies. Rooli on nimenomaan Ekoselle kirjoitettu.

– Täytyy toivoa, että kirjailija tuntee meikäläisen kyvyt ja huumorintajun. Kakasta ei saa konvehtia, vaikka kuinka naamaa vääntäisi, Ekonen tuumailee.

– Mutta olinhan minä nuorena poikana luontokuvaajan assistenttina, joten aihepiiri ainakin liippaa läheltä.

Järvisen näytelmä kertoo pikkukaupungista, jonka läheiseen metsään kalasääski Mirja tekee pesänsä. Kaupunki kaipaa kipeästi itselleen myyvää brändiä, joten linnusta tulee poliitikoille, medialle ja yrityksille elämää suurempi asia.

– Mukava on mennä tekemään uutuusnäytelmää, jonka tuttu kaveri on kirjoittanut. Sitä yhteisöähän minulla on ikävä, siitä ei pääse mihinkään.

– Pukuhuoneet, verhot ja lavat. Ne ovat niin kauan olleet minun maailmaani.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset