Kaupunkiuutiset

Kuuluisa kuppila täytti 45 vuotta

Marraskuun 26. päivänä 1971 myönnettiin Hämeentien kahvila Vinkalolle oikeudet keskioluen anniskeluun. Baarista ja sen legendaarisesta pitäjästä Marjatta Martikaisesta tuli osa hämeenlinnalaista folklorea, joka saavutti myös valtakunnallista julkisuutta. Leimallista Vinkalossa oli sen 1970-lukua henkivä ilmapiiri, joka pysyi muuttumattomana vuosikymmenien halki.

– Marjatta ei nähnyt mitään tarvetta muuttaa baarin ilmettä, Vinkalon nykyinen isäntä Jarmo Taipalinen sanoo.

– Tietääkseni hän vaihtoi yhden ainoan kerran vain kuppilan tuolit.

Keskiolutkulttuuria vaaliva M.A. Numminen ikuisti Vinkalon kirjaansa Baarien mies (1986), vaikka saikin toivioretkellään porttikiellon Martikaiselta kuvattuaan kuppilan vessaa ilman lupaa.

– Marjatan porttikiellot eivät kyllä yleensä olleet kovin pitkäikäisiä.

– Peter von Bagh halusi tehdä Vinkalosta dokumentin, mutta Marjatta heitti hänet pihalle, koska heillä oli poliittisia erimielisyyksiä.

Kuppilassaan jämptiä kuria pitänyttä kapakoitsijaa kunnioitettiin, eikä arvostusta vähentänyt tieto siitä, että tiskin takaa löytyi haulikko, pesäpallomaila ja pari sorkkarautaa.

– Marjatta auttoi monia ihmisiä, hommasi vankilasta vapautuneille petivaatteita ja asuntoja. Ruokarahaakin hän antoi, mutta vaati aina todisteet siitä, että ruokaa oli todella ostettu, Taipalinen tietää.

– Semmoistakin puhuttiin, että hän olisi selvittänyt pyörävarkauksia enemmän kuin paikallinen poliisi. Baarissa hän piti tiukan järjestyksen ja vaati aina uusia asiakkaita näyttämään paperit, olivat he sitten minkä ikäisiä tahansa.

Kahvilan 86-vuotias omistajatar sai työnsä ääressä sairaskohtauksen ja menehtyi helmikuussa 2010. Vinkalon tarina näytti olevan lopussa, sillä taloyhtiö ei halunnut enää uusia baarin vuokrasopimusta.

– Olin kiinnostunut muutamista esineistä baarin irtaimistossa, Taipalinen kertoo.

– Siinä tuli sitten mieleen, että kai ihmisen täytyy joku kulttuuriteko tehdä elämässään ja päädyimme vaimoni kanssa ostamaan koko kuolinpesän. Onneksi uudet tilat löytyivät kadun toiselta puolella.

Kun Taipalinen lähti aloittelemaan kuppilan pitämistä, huomattiin, että joku yritteliäs oli ehtinyt rekistöröidä Vinkalon nimen itselleen heti Martikaisen kuoleman jälkeen. Monien käänteiden jälkeen nimi saatiin palautettua oikeaan käyttöönsä ja Vinkalo avasi ovensa Hämeentie 1:ssä heinäkuussa 2010.

Vanhasta Vinkalosta ovat uudessa osoitteessa jäljellä kaikki kalusteet, kassakone, jukeboksi, tauluja ja joitakin esineitä. Myös Taipalisen oma keräilyharrastus on kartuttanut vanhojen tavaroiden kokoelmaa.

– Monenlaisia vanhoja pelejä sekä vekottimia löytyy ja kaikki ovat toimintakuntoisia. Ihmiset tuovat tänne myös hirveästi tavaraa.

– Täällä käy paljon muusikkoja ja näyttelijöitä, jotka haluavat esitellä paikkaa kavereilleen ja joskus ryhmiä tulee Helsingistä tai Tampereelta ihan varta vasten. On tullut kyselyjä, että voisinko perustaa vastaavanlaisen paikan johonkin muuhunkin kaupunkiin, mutta siihen en ole ryhtynyt, vaikka tavaraa minulla riittäisi vaikka viiteenkiin baariin.

Alkuperäisellä paikalla ollut Vinkalo ja Marjatta Martikainen ovat huomattavassa osassa vuonna 2004 julkaistussa tv-dokumentissa Kuuhun ja takaisin, joka on katsottavissa Ylen Elävässä Arkistossa osoitteessa http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/14/kuuhun-ja-takaisin-keskioluen-tarina.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset