Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Kymppi taulussa kannustaa radalle – "Ammunta on rauhallinen laji, jossa jokainen keskittyy omaan suoritukseensa"

Ampumaradalla mieli rentoutuu. Laji sopii myös liikuntavammaisille.
Kivääriammuntaa pari vuotta harrastanut Tomi Jalasvirta on tyytyväinen löydettyään lajin, jossa voi kilpailla. Kuva: Heli Karttunen
Kivääriammuntaa pari vuotta harrastanut Tomi Jalasvirta on tyytyväinen löydettyään lajin, jossa voi kilpailla. Kuva: Heli Karttunen

Ammunta on kaikkea muuta kuin väkivaltaista räiskimistä.

– Tämä on tosi kivaa ja rentoa, hattulalainen 14-vuotias Ninna Rasmusson sanoo.

Puusepänkadun sisäradalle kokoontuneet Hämeenlinnan Ampumaseuran jäsenet Tomi Jalasvirta, Anu Viherä, Nina Rasmusson ja Jyrki Aaltonen ovat samaa mieltä.

– Ammunta on rauhallinen laji, jossa jokainen keskittyy omaan suoritukseensa, Jalasvirta sanoo.

Myös porukan yhteisöllisyys saa kiitosta.

– Täällä kaikki auttavat toisiaan ja jokainen voi olla oma itsensä.

Ninna Rasmusson kokee, että rauhallinen ammunta on hyvää vastapainoa koulutyölle. Kuva: Heli Karttunen
Ninna Rasmusson kokee, että rauhallinen ammunta on hyvää vastapainoa koulutyölle. Kuva: Heli Karttunen

Useita vaihtoehtoja

Hämeenlinnan Ampumaseurassa voi harrastaa kivääri-, pistooli- ja liikkuvan maalin ammuntaa sekä ilma- että ruutiaseilla.

Alkuun pääsemiseksi ei tarvitse tehdä isoja satsauksia. Seuralta voi lainata varusteita, jos lajia haluaa kokeilla.

– Lajin voi aloittaa myös aikuisikäisenä, vajaa vuosi sitten aloittanut Aaltonen sanoo.

Aseista kivääri on painavampi ja sitä käsitellään kahdella kädellä. Pistooli on pienempi yhden käden ase.

– Ammunta on urheilua, jossa tarvitaan voimaa ja fysiikkaa, etenkin käsivoimia ja keskikehon hallintaa, Nina Rasmusson sanoo.

Myös lasten ja naisten laji

Kun seura järjesti 2015 kurssit lapsille ja naisille, Ninna ja Nina Rasmusson sekä Anu Viherä olivat mukana.

– Minähän sekosin heti. Hankin saman tien koko koneiston ja lähdin jo ekana vuonna kisakiertueelle, kivääriammuntaa harrastava Viherä sanoo.

Ninna Rasmusson kilpailee pistooliammunnassa, äidille on jäänyt enemmän valmentajan ja sponsorin rooli.

– Aloitin kiväärillä 9-vuotiaana, mutta vaihdoin pistooliin, kun se tuntui kädessä paremmalta, tytär kertoo.

Kivääriammunnasta innostunut Anu Viherä on satsannut varusteisiinsa. Kuva: Heli Karttunen
Kivääriammunnasta innostunut Anu Viherä on satsannut varusteisiinsa. Kuva: Heli Karttunen

Mahdollisuus kilpailla

Pyörätuolilla liikkuva Jalasvirta on tyytyväinen löydettyään lajin, jossa hän voi kilpailla. Puusepänkadun radalle on myös esteetön kulku.

– Kisoissa sarjat tasoitetaan sopiviksi. Löysin lajin pari vuotta sitten soveltavan liikunnan puolelta. Olen kilpailuhenkinen ja minulle on tärkeää, että on mahdollista päästä kilpailemaan.

Kehittää keskittymistä

Ampuminen kehittää keskittymistä, kehonhallintaa ja kurinalaisuutta.

– Myös se motivoi, että kehittymisen huomaa, vaikka välillä on huonojakin päiviä, Aaltonen miettii.

Lajia on mahdollista harrastaa, vaikkei kilpailemaan koskaan lähtisikään.

– Kilpaileminen ei ole mitenkään pakollista, kaikki paikalla olijat muistuttavat.

Radalla mieli tyhjenee ja päivän harmit unohtuvat. Kymppiin osuminen on lajin suola.

– Itsetunto kasvaa, kun onnistuu. Ammunta on ennen kaikkea kilpailua itseä vastaan, Anu Viherä kiteyttää.

Hämeenlinnan Ampumaseura

Seuralla on noin 230 jäsentä, joista aktiiviharrastajia noin 70.

Seurassa on mahdollista harrastaa kivääri- ja pistooliammuntaa sekä ilma- että ruutiaseilla.

Radalla on myös mahdollista harjoitella liikkuvan maalin ammuntaa.

Kivääriampujan varusteisiin kuuluvat mm. ampujan puku, – lasit, – kengät ja – hanskat.

Seuralla on avoimien ovien päivä keskiviikkona 19.8. Toimintaan voi tutustua Ahveniston ulkoradalla (Hiihtomäentie 1) kello 17–19 ja Kantolan sisäradalla (Puusepänkatu 5) kello 18–20.

Lisätietoa: www.hameenlinnanampumaseura.fi sekä Facebookista.

Kommentti: Onnistuminen motivoi

Pitihän sitä kokeilla. Ensi tuntumalta ilmakivääri vaikutti yllättävän tekniseltä, ja kesti hetken löytää rento ampumisasento.

Tähtääminen oli yllättävän hankalaa. Vaikka sihti löytyi, oli sen paikallaan pitäminen haasteellista. Mielessä kävi, että elokuvien ampumiskohtaukset, joissa ammutaan liikkuvia kohteita liikkuvista autoista ja osutaan, ovat kaukana todellisuudesta

Tietokoneen näyttö kertoi, että ensimmäinen kuti meni jonnekin taulun ulkopuolelle. Loput sain kiitettävästi keskiympyrän molemmin puolin ja viimeisen melkein keskelle – siihen oli hyvä lopettaa. Onnistuminen oli palkitsevaa.

Omaan makuun laji on ehkä turhan staattista, mutta rauhallista ja motivoivaa keskittymistä kaipaavalla se on mitä sopivin.

Heli Karttunen

Uusin Kaupunkiuutiset

26.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

27.9.2020