Kaupunkiuutiset

Kysy lemmikeistä: Koirani inhoaa kytkemistä – Kuinka saada luoksetulo ja hihnan laittaminen mukavaksi?

Pienen Kalle-koiran tulovauhti on sitä hurjempi, mitä iloisemmin sitä kutsutaan. Kuva: Risto Sauso
Pienen Kalle-koiran tulovauhti on sitä hurjempi, mitä iloisemmin sitä kutsutaan. Kuva: Risto Sauso

Parivuotias koirani ei tule luokse jos tajuaa, että olen laittamassa sitä kiinni. Se voi päästää melkein käden ulottuville, mutta sitten kiusallaan pinkaisee kauemmas ja kiertelee ympärilläni. Miten sen opettaisi tulemaan luokse silloinkin kun se laitetaan hihnaan?

Eläinten kanssa toimiessa on hyvä pitää mielessä, että eläimet tekevät innolla sitä, mikä on niille mieluisaa. Ei kovin yllättävää, mutta tahtoo meiltä velvollisuuksia korostavilta ihmisiltä unohtua. Jos hihnaan laitosta seuraa aina jotakin ankeaa – vapaus loppuu, pitää mennä sisälle, jätetään yksin juoksunaruun tai muuta sellaista – ei ole ihme, jos koira alkaa sitä vältellä.

Luoksetulo mukavaksi

Kuinka siis saada luoksetulo ja hihnan laittaminen mukavaksi? Riippuu koiran toiveista ja luonteesta, mutta yleispätevä konsti on herkullinen suuhunpantava.

Koira siis palkitaan aina kun se tulee omistajan luokse, sitä kehutaan, rapsutellaan ja se saa namia.

Jos koira taas nauttii yli kaiken vaikkapa pallon heitosta, luoksetulon ja hihnan kiinnittämisen jälkeen se päästetään heti irti ja sille heitetään pallo.

Harjoittelua pitkässä hihnassa

Alussa voidaan harjoitella luoksetuloa pitkässä hihnassa tai liinassa, jolloin se onnistuu varmemmin. Kun koira on kutsusta tullut viereen, sitä kehutaan ja se päästetään irti.

Sen jälkeen opetellaan luoksetuloa ja hihnaan laittoa niin että koira on vapaana. Koiran totellessa se laitetaan hetkeksi hihnaan, palkitaan – jonka jälkeen se päästetään taas irti.

Joskus otetaan vain ohimennen kiinni pannasta tai valjaista ja annetaan taas koiran mennä. Kun asia on opittu, ei haittaa, vaikka tämän jälkeen hihnaan laitosta joskus seuraisikin jotain vähemmän hauskaa – kunhan se taas toisella kerralla on palkitsevaa.

Karjuminen ei kannata

Luokse kutsuttaessa käytetään aina iloista, ystävällistä äänensävyä!

Karjuminen ja tiukka tuijottaminen karkottavat: koira huolestuu, pelkää rangaistusta ja alkaa hidastella ja kierrellä tai jopa istuu aloilleen. Nämä ovat koirien rauhoittavia eleitä, joskin tässä tilanteessa vaikutus ihmiseen on päinvastainen.

Koiran perässä ei koskaan kannata ruveta juoksemaan.

Kalle-koirani on ollut minulle mainio, suorastaan vitsikäs opettaja oikeaan äänenkäyttöön: pienen karvapallon tulovauhti on sitä hurjempi, mitä iloisemmin ja riemukkaammin sitä kutsun!

Uusin Kaupunkiuutiset

25.11.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

27.11.2020