Kaupunkiuutiset

Kysy lemmikeistä: Koiran käytösongelmiin voi olla monia syitä – Aina ei kyse ole johtajuudesta

Koira pitäisi nähdä perheenjäsenenä, jolle omistaja on ennemmikin emo kuin pomo. Kuva: Risto Sauso

Olen kovaa kuria vastaan, mutta ei tunnu hyvältä loputon lepsuilukaan. Esimerkkinä naapurin koira: kun se ei saa mielestään tarpeeksi huomiota, se alkaa räkyttää. Kynsiä leikatessa ynnä muissa hoitotoimissa se on purrut omistajiaan. Pikku neiti on ottanut talossa johtajan paikan. (Kyseessä ei siis ole mikään dobermanni tai rottweiler vaan pienikokoinen seurakoira.) Eivätkö tällaiset tapaukset osoita, että koiralle on osattava sanoa myös ei ja oltava välillä tiukkana – ei vain aina sitä palkitsemista?

 

Koiran on toki syytä oppia, mitä sen ei sovi tehdä, mutta jos ”ei” tulee elämässä kovin määrääväksi, sana alkaa menettää tehoaan. Kieltämisen sijasta, tai ainakin sen lisäksi, koiralle tarjotaan jotakin mieluisaa tekemistä. Opit menevät parhaiten ja pysyvämmin perille silloin, kun oppiminen on innostavaa.

Ongelmat käsittelyyn yksi kerrallaan

Ajatus ”johtajuusongelmasta” on syvälle piintynyt, mutta vailla todellista näyttöä. Jos koira huomiota saadakseen alkaa haukkua, se ei tavoittele johtajuutta, vaan huomiota. Tai jos koira puree kynsien leikkuussa, se ei halua perheessä vallankumousta, vaan pelkää kynsien leikkuuta ja puolustautuu.

Ongelmat pitäisi käsitellä tilanne kerrallaan, tapauskohtaisesti, eikä runtata niitä kaikkia yhden – ja hyvin yksioikoisen – selityksen piikkiin. Koirien niin sanotut huonot tavat kehittyvät monista syistä. Usein omistaja reagoi koiran ei-toivottuun käytökseen kieltämällä tai hermostumalla, mikä on huonoin tapa, jos koiran käytöksen takana on pelko tai kiihtymys.

Ei-toivottua käytöstä voidaan myös vahingossa vahvistaa – esimerkiksi antamalla koiralle huomiota sen haukkuessa. Aina lempeä tyylikään ei auta, sillä jos palkitsemisen ajoitus ei ole täsmälleen oikea, koira ei välttämättä yhdistä palkintoa siihen mihin pitäisi.

Ennemminkin perheenjäsen

Johtajuusajatus, johon liitetään tiukka kuri, jopa väkivalta niskan ravisteluineen, selätyksineen ja muine simputuksineen, tuntuu käsittämättömältä, kun koira nähdään siinä osassa, missä se pitäisi nähdä eli perheenjäsenenä.

Koirasta on ihmisen kanssa eläessään kehittynyt sikäli erikoinen eläin, että se on oikeastaan jäänyt pentuvaiheeseensa. Niinpä me ihmiset olemme enemmänkin emon kuin johtajan asemassa. Vaikka omat koirani eivät aina tottelisikaan, en ole koskaan ajatellut, että ne ”pomottaisivat” minua. Ne vain ovat hetkittäin kurittomia – kuin lapset – keksiessään mielestään jotakin hauskaa tai jonkun asian viedessä niiden huomion.

Toisaalta jos ne säikähtävät jotakin tai niillä on kipuja, ne hakevat heti minulta turvaa. Ehdottomasti olen koirilleni mieluummin emo kuin pomo, mieluummin tuki ja turva kuin johtaja, jonka mielestä nöyrä ja alistuva käytös – ”oman paikkansa tietäminen” – on koiran suurin hyve.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset