fbpx
Kaupunkiuutiset

Kysy Maijalta

Raparperi poistaa kalkkisaostumia

Viikko sitten kerroin nimimerkille Hiki hangatessa, että hankaamisen sijaan mehumaijan vesiosan kalkkisaostumat saa pois happamella puhdistusaineella, sitruunahapolla tai etikalla. Nimimerkillä Biokemisti on tähän ilmainen ja luonnonmukainen keino. Hän pilkkoo raparperin varsia mehumaijan vesiosaan, lisää vettä saostumarajaan asti, kiehauttaa seoksen ja jättää sen seisomaan yön ajaksi. Aamulla kalkki lähtee sakkana harjalla kevyesti hankaamalla.

Hän muistuttaa myös, että mehumaijan on oltava teräksinen, ei koskaan alumiinia. Marjat ovat aina happamia, ja hapan liottaa alumiinia, jota voi kertyä muun muassa ihmisen hermostoon. – Kiitokset, Biokemisti, neuvoista.

Vanhoja postikortteja kassikaupalla

Pari viikkoa sitten nimimerkki Tilaa kaappeihin kertoi, että hänellä on runsaasti vanhoja postikortteja ja kyseli, olisiko jollakulla niille käyttöä. Halukkaita löytyi niin monta, etteivät nimimerkin kortit kaikille riittäneet. Niinpä kysyin lukijoilta, haluaisiko joku antaa vanhat postikorttinsa niitä keräileville. Ja halukkaitahan löytyi. Jollakin oli kortteja kassillinen, toisella jopa laatikollinen ja kolmas kyseli, kiinnostavatko keräilijöitä onnittelu- vai maisemakortit. Muutamaa myös askarrutti, mitä kortteja keräilijä pitää vanhoina.

Olen välittänyt heidän yhteystietonsa korttien keräilijöille.

Milloin postikortti on vanha?

Minulla on laatikollinen postikortteja 1960-luvulta lähtien, joukossa jokin vanhempikin. Mistä vuodesta lähtien kortit ovat vanhoja?

Suomen Postikorttiyhdistys Apollon puheenjohtaja Olli Saarinen toteaa, että kysymyksesi on visainen eikä yhtä totuutta siihen varmaankaan löydy. Esimerkiksi Apollossa sama kysymys herätti muutama vuosi sitten runsasta mielipiteenvaihtoa, mutta varsin yleisenä rajapyykkinä vanhojen ja uusien korttien välillä pidettiin vuoden 1952 Helsingin Olympialaisia. Sen jälkeisiä kortteja monet pitivät uusina. Postikortit syntyivät 1800-luvun puolivälin jälkeen Keski-Euroopassa, ja kuvakorttien valtakausi alkoi 1900 tienoilla muun muassa Pariisin maailmannäyttelyn myötä. Tuon ajan kortit ovat varmasti vanhoja.

Myös alan harrastaja Pertti Leppänen on samaa mieltä: yhtä ja ainoata totuutta postikorttien ikähaitarista ei saa millään pelillä soitetuksi. Joidenkin mielestä 2. maailmansodan päättymisen aikaan, noin 70 vuotta sitten ja sitä ennen tehdyt ja käytetyt kortit ovat nykyvinkkelistä katsoen vanhoja. Helsingin Olympialaisten alla ja aikana sekä sen jälkeen, eli noin 60 vuotta sitten alkoi uudempien korttien aika, kun kysyntä erilaiseen yhteydenpitoon kasvoi. Painotekniikkakin kehittyi, samoin jakelu- ja markkinointikanavat.

Kansainvälisesti oikeasti vanhoiksi mainitaan monissa yhteyksissä 1. maailmansodan aikaiset ja tietenkin sitä ennen tehdyt ja käytetyt kortit eli satavuotiaat ja sitä vanhemmat.

Postikortin virallinen historia alkoi Itävallassa syksyllä 1869. Vajaan vuoden päästä kortteja alettiin lähettää myös Saksassa. Korteissa ei ollut kuvaa, vaan kortin koko kääntöpuoli oli varattu kirjoitukselle. Myös Suomi seurasi nopeasti kehitystä: postikortti virallistettiin lähetyslajina vuonna 1871. Ensimmäisistä korteista tunnetaan enää kaksi, jotka molemmat ovat Postimuseon kokoelmissa. Ne on lähettänyt Zachris Topelius.

Kuvalliset postikortit yleistyivät Suomessa 1890-luvulla. Painotekniikka kehittyi ja kortteja alettiin valmistaa sarjatuotantona. Sitä vauhdittivat teollisen yhteiskunnan uudistukset, postinkulun nopeutuminen ja se, että yhä useampi suomalainen osasi lukea ja kirjoittaa. Kun vuonna 1882 Suomessa lähetettiin noin 200 000 postikorttia, vuonna 1900 määrä oli noussut jo noin 1,7 miljoonaan ja kymmenen vuotta myöhemmin 10 miljoonaan. Postikortista kehittyikin merkittävä tiedotusväline. Tärkeät tapahtumat kuvattiin postikortteihin uutiskuvien tapaan. Myös tärkeät henkilöt, keksinnöt ja rakennukset pääsivät korttien kuva-aiheiksi. Valokuvien käyttö postikorteissa yleistyi, ja tavallisimmat kuva-aiheet olivat maisema ja kaupunki.

Myös automaatit hyväksyvät kolikoita

Viime palstalla nimimerkki Kolikoita taskussa kyseli, miksi kaikki ruokakaupat eivät ota vastaan yhden ja kahden sentin kolikoita. Ja sai vastaukseksi, että ainakin isojen ketjujen kaupat hyväksyvät ne maksuvälineiksi. Lukijamme Aini täydentää vastausta kertomalla, että kaikki eurokolikot – siis myös yhden ja kahden sentin arvoiset – samoin kuin setelit voi tallettaa myös itse pankkikorttiin liitetylle tilille TalletusOtto-automaatilla. Sellainen on Hämeenlinnassa kauppakeskus Goodmanin alakerrassa, ja palvelu toimii ainakin Osuuspankin, Nordean ja Danske Bankin korteilla. – Kiitos, Aini, täydennyksestä.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset