Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Lähdin Evon metsiin reppu selässä ja pää täynnä kysymyksiä – Miten hemmetissä täällä oikein toimitaan?

Eräopas ja kirjailija Raimo Ylinen (kuvassa oikealla) oli toinen konkareista, jotka opastivat kaupunkilaispoikaa retkeilyn alkeisiin. Luonnossa pysähtyminen on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin kulkeminen. Kuva: Juha Paulakoski

Istun sohvalla ja katselen telkkarista, kun vaeltajasankari Lars Monsen raottaa telttansa oviaukkoa norjalaisen vuoristojärven rannalla. Hän sytyttää nuotion, laittaa kahvit kiehumaan ja sitä odotellessaan nappaa aamiaiseksi virvelillä kiiltäväkylkisen taimenen.

Sydäntäni kouristaa, sillä olen pitkään ajatellut, että loppuelämäni tärkein juttu olisi päästä kokemaan jotakin edes etäisesti samanlaista.

Eräoppaat apuna

Kalareissuja lukuun ottamatta en ole koskaan tehnyt mitään eräelämään liittyvää. Kynnys tuntuu korkealta, joten pyysin mukaan koulutetut eräoppaat, hämeenlinnalaislähtöisen Juha Paulakosken ja Parolassa asuvan Raimo Ylisen, joka tunnetaan myös eräkirjailijana.

Ajatuksena oli, että haluan pystyä kantamaan kahden päivän tavarat selässäni ja testata, olisiko minusta ollenkaan vaeltajaksi.

En kaivannut mitään extremeä, joten reissu tehtiin kesäkuun leppeissä keleissä Evon retkeilyalueen merkityillä poluilla ja laavupaikoilla.

Kun retkeilystä puhutaan, varusteet ovat iso juttu ja asiantuntijoiden neuvoja tarvittiin monta kertaa jo ennen matkaan lähtöä.

Tavaramäärä yllätti

Oli aikamoinen yllätys, kuinka paljon kamaa tarvitaan. Yhdenkin yön yöpyjän kannattaa hommata reppu, jonka tilavuus on vähintään 50-65 litraa.

Rinkassa on hyvä olla säädettävä selkäpaneeli, jotta sen saa istumaan omaan selkään. Erilaisten remmien kiristelystä ja etenkin lantiovyön oikeasta käytöstä saa tietoa netistä ja se kannattaa harjoitella rauhassa kotona.

– Kaikki mahdollinen kannattaa tunkea repun sisään, sillä remmeillä sen ulkopuolelle kiinnitetyt tavarat tekevät kuormaa epämiellyttävän takapainoiseksi. Lantiovyö saa olla kireällä, jotta osa painosta asettuu lantiolle, Paulakoski neuvoi.

Oli järkytys kokeilla pakattua rinkkaa selkään ensimmäistä kertaa. Olin varma, etten jaksa kävellä sen kanssa kuin 500 metriä, mutta reissussa kuljin neljä kilometriä metsäpolkua helposti yhtä kyytiä.

Valmis retkimuonapussi lähentelee ravintola-annoksen hintaa, mutta on kätevyydessään pistämätön. Kuva: AP Sarjanto
Valmis retkimuonapussi lähentelee ravintola-annoksen hintaa, mutta on kätevyydessään pistämätön. Kuva: AP Sarjanto

Raivokkaita hyttysiä

Kun juttelin retkeilystä asiaa harrastaneiden kanssa, moni varoitteli hankkimasta liian halpaa telttaa. Tunnelitelttaa suositeltiin, koska se kestää hyvin tuulta ja on kupolia paljon kevyempi.

Ostin omani alan erikoisliikkeestä ja vaikka hinta hiukan kirpaisi, teltta tuntui pätevältä ja oli suorastaan naurettavan helppo kasata ja purkaa.

Erityistä nautintoa koin siitä, kun verenhimoiset hyttyset suorastaan karjuivat turhautumistaan teltan ulkopuolella, eikä yksikään päässyt sisään.

Nukkuminen oli sitten kokonaan toinen juttu. Minulla oli puhallettava makuualusta ja makuupussi, mutta kipeä selkäni huusi koko yön hoosiannaa. Jossain vaiheessa luovuin kokonaan ajatuksesta päästä uneen, lueskelin kirjaa ja ajattelin mukavia.

– On ihan hyvä oivaltaa, ettei nukkuminen ole luontoretkellä pääasia. Pienet epämukavuudet kuuluvat asiaan, Ylinen tuumaili aamulla, kun kerroin kokemuksesta.

Kaasua, mutta hellästi

Eniten minua etukäteen askarrutti retkikeittimen käyttö. Kaasujen, nesteiden ja tulitikkujen kanssa pelaaminen tuntui aika hurjalta puuhalta.

Alalla ei juurikaan taida olla Trangian retkikeittimen voittanutta, varsinkaan kun perinteisen spriiversion lisäksi siinä voi nykyään käyttää kaasua.

Vehje on loppujen lopuksi kauhean yksinkertainen, mutta kyllä minä ainakin kaipasin henkistä tukea sen kasaamisessa. Pari ensimmäistä kertaa liekki pöhähti veret seisauttavasti päin näköä, kunnes minulle opetettiin oikea tekniikka.

Tulitikku sytytetään valmiiksi palamaan, viedään polttimen yläpuolelle ja vasta sitten annetaan hellästi kaasua.

Kallista, mutta kätevää

Oli hieno hetki kokkailla ja keittää pannukahvia ensimmäistä kertaa luonnossa. Valitettavasti voimassa oli kulovaroitus, joten leiritulien teko jäi tällä retkellä väliin.

Valmis retkimuonapussi lähentelee ravintola-annoksen hintaa, mutta on kätevyydessään pistämätön. Keitetty vesi vain pussukkaan, haudutus ja sapuska on valmis syötäväksi. Tiskaushommia ei tarvita.

Huomasin varanneeni aivan liian vähän muonaa, sillä retkellä ruoka maistuu ja nälkä yllättää. Onneksi sain täydennystä kumppaneilta, joilla oli tarjota jopa kananmunia aamiaiseksi.

Retkeilyn ytimessä

Kuivalla kesäkelillä arvelin pärjääväni aivan hyvin lenkkareilla, mutta metsäpoluilta löytyy lätäköitä helteelläkin. Pienikin pläntti hulautti sukat märiksi, joten vedenpitävien varsikenkien osto on edessä.

Eräoppaiden kanssa kävellessäni ja heitä tarkkaillessani tajusin, ettei retkeilyn ytimessä ole suoriutuminen etapilta toiselle, vaan luonnon havainnoiminen ja siitä nauttiminen.

Siinä on kaupunkilaispojalla loppuiäksi oppimista.

Retkivarustus yhden yön reissulla

Leiri: teltta, kiilat, narut, makuualusta, makuupussi, otsa- ja taskulamppu.

Vaatteet: shortsit, pitkät housut, sadetta pitävä takki, kaksi t-paitaa, villapaita, kahdet alushousut, kolmet sukat, lippis, uimahousut.

Kulkeminen: rinkka, kartta, kompassi, hyvät kengät, juomapullo.

Keittiö: retkikeitin kattiloineen, kaasupullo, kahvipannu, juomakuppi, lusikka ja haarukka, puukko, tulitikut, wc- tai talouspaperi, roskapussi.

Eväät: makkarapaketti, 2 retkimuonapussia, kahvia ja 2 litraa vettä.

Muuta: hyttysmyrkky, ensiapuvälineitä, vauvantalkkia, lukemista.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset