Kaupunkiuutiset

Läsnäolo auttaa alkuun

Suomessa noin 800 ihmistä tekee vuosittain itsemurhan. Kenen tahansa läheinen voi tehdä itsemurhan. Itsemurhasta puhuminen on silti edelleen tabu suomalaisten keskusteluissa.

Itsemurhan tehneiden omaisille on erittäin vaikea puhua tapahtuneesta, vaikka juuri asiasta puhumalla voi helpottaa omaisten ja omaa tuskaansa.

– Omaisten ei pidä hävetä. Viha ja syyllisyys ovat yleensä päällimmäisiä tunteita, mutta niistä puhuminen esimerkiksi vastaavan elämäntilanteen kokeiden keskuudessa antaa yleensä helpotusta. Vertaisryhmät ovat omaisille erinomaisen hyviä paikkoja päästä purkamaan omaa tuskaansa ja katsomaan tulevaisuuteen, omaistyöntekijä Katja Grönberg FinFami–Kanta-Hämeen mielenterveysomaiset -yhdistyksestä toteaa.

Samaa vakuuttaa Kanta-Hämeen Irti huumeista -yhdistyksen läheisten vertaistoimintaa vetävä Maarit Somervuori.

– Törmäämme tällä työsaralla vastaaviin kysymyksiin. Vertaiskeskusteluilla on erittäin suuri merkitys omaisille, Maarit Somervuori sanoo. Varsinkin huumeille menetettyjen lasten vanhemmille vertaisryhmät ovat tärkeitä.

Varsinaisia sururyhmiä järjestää Hämeenlinna-Vanajan seurakunta, yhdistykset pyörittävät vertaisryhmien toimintaa.

Puhumisella on erittäin suuri merkitys myös silloin, kun vasta epäilee läheisensä suunnittelevan itsemurhaa.

– Kysyminen auttaa. Itsetuhoinen tarvitsee jonkun, joka aloittaa keskustelun. Silloin hänellä on lupa puhua itsemurha-ajatuksista eikä hänen tarvitse olla yksin ajatustensa kanssa, Katja Grönberg painottaa.

Itsemurhan tehneiden omaisilla on pääsääntöisesti tarve puhua asiasta, mutta keskusteluyhteyden avaaminen on erittäin korkean kynnyksen takana.

– Jo pelkkä läsnäolo auttaa omaista. Kun on rehellisesti mukana surutyötä tekevän arjessa, kuuntelevana korvana, on se ensimmäinen askel eteenpäin. Ketään tai mitään ei pidä tuomita, Katja Grönberg neuvoo.

Hän listaa tärkeimpiä asioita, joilla voi auttaa surevaa: Ole läsnä omana itsenäsi. Ole aloitteellinen: tee ehdotuksia ja kysy.

Ilmaise myötätuntoa sinulle luonteenomaisella tavalla. Sureva ei halua päivittelyä tai sääliä. Neuvo vain, jos sureva sitä pyytää. Ole luotettava. Anna surevan puhua siitä, mistä hän haluaa puhua.

Sekä Grönberg että Somervuori sanovat myös arkisissa askareissa auttamisen olevan usein tärkeää, sillä sureva omainen voi käpertyä täysin sisäänpäin tapahtuneen seurauksena.

– Voi myös kysyä, miten voi auttaa. Kysyminen ei satuta, tarvitaan rohkeutta kohdata lähimmäisen surutyötyö.

Vertaisryhmien keskustelut ovat pääosalle surevista ihmisistä tilaisuuksia, joissa pääsee purkamaan omaa hätäänsä ja tuskaansa.

– Yleisesti sururyhmiin ohjataan sen jälkeen, kun ensin on käyty kahdenkeskinen keskustelu ryhmän vetäjän kanssa, Somervuori avaa vertaisryhmien toiminnan lähtökohtaa.

Huumeiden käyttäjien läheisten vertaistukiryhmä kokoontuu 21. marraskuuta ja 12. joulukuuta klo 18 Hämeen Klubitalolla.

Lisätietoja: www.tukinet.net, www.mielenterveysseura.fi/kriisikeskusverkosto, www.irtihuumeista.fi

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset