fbpx
Kaupunkiuutiset

Laukauksia, joita ei tarvitse pelätä

– Kannustamme sitten oranssia tiimiä. Se on kotijoukkue, okei? Jyri Jyrävä sanoo Ritari-areenan pohjoispäädyn katsomossa.

Hänen seurassaan olevat neljä miestä katselevat kaukalon tapahtumia hillityn ihmeissään.

Syystäkin.

Rengon Pihlajalinnan vastaanottokeskukseen kuukausi sitten sodan repimästä Bagdadista saapuneet irakilaiset turvapaikanhakijat ovat seuraamassa jääkiekkoa ensimmäistä kertaa elämässään.

– En ole ennen nähnyt lätkää edes televisiosta. Nyt istun jäähallin katsomossa. Tuntuu aika epätodelliselta, Ahmed Bader hymyilee varovaisesti.

Epätodelliselta myös siksi, että vajaat kaksi kuukautta sitten hän oli vielä lähtökuopissa Irakin sekasortoisessa pääkaupungissa. Rinkelinmäellä laukaus saa lätkätermein uuden merkityksen.

Samassa tilanteessa ovat myös samasta kaupungista paenneet Mohammed Tahseen, Aiman Jafaar ja Melad Fadel.

– Ei tätä voi todeksi uskoa, he nyökkäävät.

Pääsy jääkiekko-otteluun ei merkitse irakilaisille pelkästään mahdollisuutta päästä tutustumaan Suomen suosituimpaan urheilulajiin.

Se on yksi heidän ensimmäisistä pintakosketuksista suomalaiseen kulttuuriin, ja osa kotouttamista.

Onnea matkassa

Renkoa irakilaisnelikko kuvaa mukavan hiljaiseksi kyläksi Bagdadin levottomaan miljoonakaupunkiin verrattuna.

– Meillä oli onnea, että pääsimme lopulta Suomen kamaralle, Bader sanoo.

Hän ei halua avata sen enempää vaarallista pakomatkaa kuin sen hintaakaan. Uudessa maassa rauhan keskellä mielenrauha on kuitenkin koetuksella.

– Minulta jäi Irakiin vaimo ja lapsi. Toivon, että saan turvapaikan Suomesta ja perheeni vierelleni, poliisina työskennellyt Bader tyytyy huokaamaan.

Aiman Jafaar oli entisessä elämässään Irakissa puhelininsinööri ja laulaja.

– Karkasin, koska väkivaltaiset militantit yrittivät tappaa minut. En ole kuullut pakoni jälkeen äidistäni mitään.

Tahseen ja Fadel nyökkäävät. Kuulostaa tutulta.

Eri maailmassa

Ajassa 12.19 TPS menee 1–0-johtoon.

Irakilaiset hätkähtävät, kun vieressä istuvat tuulettavat HPK:n maaliverkon heilahtamista.

– Irakissa harrastetaan enemmän uintia ja jalkapalloa, sellaisia normaaleja urheilulajeja. Jääkiekko näyttää vauhdikkaalta, Bader tuumaa keskittyneesti.

Pelin perusidea on nopeasti irakilaisilla hanskassa; peliväline on saatava vastustajan maaliin – aivan kuten jalkapallossa. Lajeissa on muitakin yhtäläisyyksiä – katsojien intohimo.

– Suomalaiset vaikuttavat rauhallisilta, mutta täällä pelissä he syttyvät pitämään meteliä. Ihan kuin olisi eri maailmassa.

Hyvä esimerkki siitä on irakilaismiesten keskellä istuva Jyrävä, joka saa tempaistua vierustoverinsa välillä mukaan kannustukseen eläväisellä ja äänekkäällä esimerkillään. Kielimuurista huolimatta.

– Kommunikoimme yksinkertaisella englannilla, elekielellä ja googlen kääntäjä-sovelluksella. Hyvin on pärjätty, seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä sanoo.

Tuulettamaan Rengon ryhmä pääsee vasta pelin lopussa, kun Kerhon Heikki Liedes tekee kotijoukkueen ainoan maalin torstaisen lätkäväännön kolmannessa erässä.

Sävy muuttui

Jyrävä kehuu renkolaisten ottaneen turvapaikanhakijat yllättävän hyvin vastaan – alun vastustelusta huolimatta.

– Aluksi vastaanotto oli jyrkkä ei. Pakolaisillan jälkeen sävy muuttui pääosin kuinka voimme auttaa -viesteihin.

Myös Ritari-areenassa istuva nelikko on kiitollinen vastaanotosta, vaikka päätöstä turvapaikasta saa vielä odotella. Suomessa jonossa on reilut 25 000 muutakin hakijaa.

– Olemme tutustuneet ympäristöön, pelanneet jalkapalloa renkolaisten kanssa ja yritetty olla paikallisille apuna, jos he ovat tarvinneet sitä, Bader ja Jafaar sanovat.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset