Kaupunkiuutiset

Lennokit kuin formuloita

Iittalalainen Miro Sievänen on lennokkiharrastuksensa kanssa alkutaipaleella. Hänen harjoittelunsa painottuu lennättämisen perustaitojen opiskeluun.

Espoolainen Janne Lappi on puolestaan jo aivan maailman huippua. Viimeisessä kansainvälisessä kisassaan hän sijoittui toiseksi Ranskan Strasbourgissa. Lapin ohjauksessa lennokki tekee mitä ohjaaja haluaa.

Kaksikkoa yhdistää se, että molemmat harjoittelevat Iittalan liikuntahallissa sunnuntaiaamupäivisin. Janne on Mirolle esikuva, jonka lennokilla ilmaan piirtämiä kuvioita nuori ja innokas harrastaja pyrkii jatkossa jäljittelemään.

Kaksikon tilanne on vähänkuin autourheilussa; Janne ajaa F1-sarjassa huipputasolla, Miro etsii ajolinjoja vielä kartingluokassa.

Palava halu menestyä on molemmille ominaista.

SUOMEN HUIPUT ja muutamia kansainvälisiä taitajia on taas mukana, kun Iittalassa järjestetään pääsiäisenä kellon ympäri kestävät taitolentokilpailut. Janne Lappi on mukana kilpailijana, Miro Sievänen vielä järjestelyjoukoissa Hämeenlinnan seudun 4H-kerhon puolesta.

Saku Nymanin jo yli 20 vuotta vetämän lennokkikerhon kerhoilloissa käy säännöllisesti toistakymmentä nuorta, muutamia tyttöjä on myös mukana.

– KERHOTOIMINTA ei ole pelkkää ajamista lennokilla, ensin niitä täytyy rakentaa, Saku Nyman kertoo.

Nyman on taustajoukkoineen järjestänyt isoja kisoja Iittalan hallissa niin kauan kuin se on ollut pystyssä. Pääkaupunkiseudun harrastajat ovat myös käyttäneet jo vuosikausia hallia harjoituspaikkanaan varhaisina sunnuntaiaamun tunteina, kun muilla ei ole vielä haluja lähteä harjoittelemaan.

– Pääkaupunkiseudulla on ainainen salipula. Saatavilla on yleensä vain päivätunteja arkisin, Janne Lappi kertoo.

Hän on ajanut radio-ohjattavia lennokkeja jo kahdeksan vuotta, kun Mirolla on takana vajaat kolme vuotta.

– Vain kokemuksen kautta pääsee huipulle. Toistoja, toistoja ja vielä toistoja, Lappi selvittää. Eli sama asia kuin missä tahansa urheilussa tai taitolajissa.

LENNOKEISSA ON koko ajan vallalla samanlainen kehitysprojekti kuin niissä vertailun F1-autoissa. Koskaan ei ole valmista.

– Kun aloitin, niin kilpailulennokki painoi noin 160 grammaa. Nyt päästään jo 40 gramman painoon, Lappi selvittää.

Hiilikuitupuikoista rakennettu runko ja muovikelmut ovat tätä päivää. Moottorin vaatima patteri on minimaalinen, samoin kone.

– Mitä kevyempi kone, sitä hitaammin voit lennättää. Silloin ehtii tehdä annetun ohjelman tarkasti, Lappi selvittää.

– Raskaissa koneissa vaikeutena on juuri nopeus, silloin ei ole paljon aikaa reagoida, Miro Sievänen jo tietää. Koneen hallitseminen on nyt hänen kehitysaskeleista tärkein, vasta myöhemmin tulevat kilpailut ja huippukoneiden rakentaminen.

Kilpailuohjelma vaihtuu kahden vuoden välein. Ohjelman kesto on maksimissaan viisi minuuttia. Tuomaristo arvostelee ajamisen selvien kriteereiden perusteella, eli esimerkiksi ohjelmasta poikkeamat, ajoitusvirheet ja koneen epätasainen lentäminen aiheuttavat arvostelupisteiden laskua.

– Suoran lennon pitää olla suora, ympyrän lennättämisessä täytyy lennokilla syntyä ympyrä, Lappi ottaa selkeimmät esimerkit.

Äärimmäisen kevyet kilpakoneet eivät rikkoudu helposti keveytensä ansiosta, vahinkoja lennokeille tulee helpommin raskaimmilla lennokeilla.

– Rakennustyö vie useita viikkoja, sillä kevyistä osista rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä. Myös suunnittelu vie aikaa, Janne Lappi selvittää.

Kilpailuihin rakennettu kone menee kisan jälkeen yleensä myyntiin tai harjoituskäyttöön, seuraavaa kisaa varten rakennetaan taas uusi.

– Kehitysvauhti on huimaa. Joka kisassa tarkastellaan naapurin laitteita tarkalla silmällä. Kokeilemalla ja pohtimalla pääsee eteenpäin, vaikka lennokin muoto on aika lailla vakio, Lappi pohtii.

Sekä Lappi että Sievänen harrastavat kesäisin ulkona–silloin kyseessä ovat jo järeämmät vehkeet.

Iittalan kansainväliset lennokkikilpailut urheiluhallissa lauantai 26.3.2016 kello 8–20.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset