fbpx
Kaupunkiuutiset

Liikuntarahat käytetään tehottomasti

Hämeenlinna

Suomessa käytetään vuosi vuodelta enemmän rahaa liikuntaan, urheiluun ja huippu-urheiluun. Liikunnan merkityksellä on tutkitusti valtava lisäarvo kansantaloudelle. Terveyttä ja toimintakykyä lisäävä toiminta voi estää esimerkiksi diabetes-pommin räjähtämisen ensi vuosikymmenellä.

Rahaa uppoaa, mutta tulokset massojen liikuttamisen tai huippu-urheilun menestyksen osalta eivät silti ole kummoisia suhteutettuna panostukseen. Taloudellisia resursseja hukataan tuhottomasti.

Nykytilanteen korjaamiseksi hallitus nimesi viime vuoden lopulla valtion liikuntaneuvoston ennakointijaoston. Yksinkertaistettuna jaoston tehtävä on pohtia ja esittää keinoja, joilla liikuntaan ja urheiluun sijoitettavat rahavirrat saadaan sijoitettua merkittävästi nykyistä tuottavammin. Kyse ei ole pelkästään rahojen ohjaamisesta, vaan myös organisaatioiden uudistamisesta ja koko valtakuntaa koskevan kumppanuuden lisäämisestä yli hallintoalojen.

Liikunnan sektorilla on menossa periaatteessa sama keskustelu kuin käydään esimerkiksi sote-uudistuksen osalta. Tehtäväjako ja rahoitusmallit laitetaan tulevina vuosina aivan uuteen uskoon verrattuna nykyiseen. Liikunnalla on merkittävä asema myös maahanmuuttajien kotouttamisessa.

– Ennakointijaostolla on ollut vasta yksi kokous, mutta heti ensiaskeleille kävi selväksi, että Suomessa toimitaan liikunnan kokonaisuudessa tehottomasti. Resursseja menee edelleen liikaa hallintoon, ei itse tekemiseen, ennakointijaoston hämeenlinnalaisjäsen Sari Rautio toteaa.

Ennakointijaosto pohtii kokonaisuutta valtion näkövinkkelistä, mutta liikunnan kokonaispotista valtion osuus on vain pieni osa. Kunnat, yritykset ja erityisesti kotitaloudet sijoittavat käytännössä valtiovaltaa merkittävästi enemmän rahaa liikunnan eri osa-alueille.

Kotitaloudet ovat suurin rahoittaja, mutta kunnatkin satsaavat liikuntaan enemmän kuin valtio.

Sari Rautio näkee liikunnan kehitysnäkymissä kaksi tärkeää osa-aluetta. Erittäin pirstaleinen toteuttajakenttä (mm. urheiluopistot, lajiliitot, seurat) on saatava toimimaan merkittävästi tehokkaammin.

– Ensimmäinen tavoite on saada ihmiset liikkumaan. Nyt puhutaan joka tasolla kunnista valtion huipulle liikunnan merkityksestä, mutta teot eivät tue tätä viestiä, Rautio kiteyttää.

Massojen liikuttamiseen tarvitaan jo valtiovallan ohjausta. Yksi esimerkki on koululiikunnan ja niissä toimivien liikuntakerhojen lisääminen, joka vaatii myös koulujärjestelmän sitouttamista kokonaisuuteen. Se on kansallinen periaateratkaisu.

– Kouluissa voisi käyttää urheiluseurojen ammattilaisia apuna lasten ohjaamisessa liikuntatunneilla, ja muutenkin. Esimerkkinä vaikka talvikausi, jolloin alan ammattilainen opastaa hiihtotekniikassa, suksien valinnassa ja suksien voitelussa. Ei kaikkea tarvitse kaataa opettajien niskaan, kun meillä on seuroihin palkattuja ammattilaisia joka lähtöön ja lajiin.

Sari Rautio haluaa kehittää myös seurakenttää, jossa nyt poltetaan mahdottomasti rahaa ja henkisiä voimavaroja hallinnon pyörittämiseen.

– Näen yleisseurojen tekevän paluuta. Suomen kokoisessa massaa ei kannata pitää tällaista seura- ja liitto-organisaatiokenttää yllä, kun niistä ohjaajista ja valmentajista on pula. Yksi päätoiminen henkilö pystyy pyörittämään useamman nykyisen kaltaisen erikoisseuran hallinnon.

Yhteistyön lisäämisellä on Raution näkemyksen mielestä suoria taloudellisia vaikutuksia.

– Kustannukset pienenevät, perheet säästävät. Se on varmasti jokaisen tavoite, kun harrastaminen on kallistunut koko ajan.

Huippu-urheilun näkövinkkelistä on taas erityisen tärkeää, että vasta suurten liikkuvien massojen kautta löytyy toistuvasti eri lajien huippu-urheilijoita.

– Lajikateus nuorten tekemisessä on edelleen käsittämättömän korkealla tasolla. Liikkuvien nuorten peruskuntoharjoitteluun ei tarvita jokaisessa seurassa asiantuntijoita, kun oikealla organisoinnilla samat ihmiset pystyvät ohjaamaan useamman lajin perustaitoja. Liikenevät voimavarat voi sen jälkeen ohjata erikoisosaamiseen.

– Tästä on toistuvasti julkisuudessa esimerkkejä, millaisilla taustoilla huippu-urheilijat ovat nousseet lajinsa huipulle – liki aina nuorena monipuolisesti liikkumalla. Seuroissa sitä ei silti tunnuta uskottavan.

Huippu-urheilussa Rautio ottaa esimerkiksi Australian. Vaikka se on Suomeen verrattuna monilta ominaisuuksiltaan valtavasti suurempi, niin urheilun ja liikunnan huippuosaaminen on keskitetty yhteen paikkaan.

– Kaikkien lajien erikoisosaajat toimivat samassa paikassa. Sieltä löytyy niin ravinto-, lääketieteen, fyysisen ja henkisen valmennuksen, koulutuksen ja harjoitteluolosuhteiden osalta maan terävin kärki. Yhdestä keskittymästä saa kaiken tarvittavan.

– Samaa aikaan meillä on 13 urheiluopistoa, hajautetulla osaamisella. Tässä ei minusta ole järkeä, Rautio vertailee. Työnjakoa, osaamisen keskittämistä ja voimavarat käytännön tekemiseen.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset