fbpx
Kaupunkiuutiset

Kolumni: Livenä soitettuja elokuvia, merihevosia ja kohellusta – Kannattaa poistua mukavuusalueen ulkopuolelle myös kotikaupungissa

Minttu Saarinen. Kuva: Pekka Rautiainen

En ole koskaan ollut kiinnostunut mykkäelokuvista ja äänielokuviakin olen kuluttanut vain pintapuolisesti koskaan syventymättä aiheeseen enempää.

Ystävien kesken olemme pitäneet “p*skojen leffojen” iltoja jo vuosien ajan, jossa kukin vuorollaan valitsee elokuvia, jotka ovat outoja, underground -klassikoita tai kummallisuuksia b-luokasta ö-luokkaan. Illat ovat olleet ratkiriemukkaita ja sisältäneet jokaiselle jotakin omasta näkökulmastaan kiinnostavaa.

 

Joskus tärkeintä on ollut, että voimme yhdessä viettää aikaa puhumatta mitään.

Eikä se niin haittaa, vaikka joku sattuisi nukahtamaan, elokuvia on usein vähintään kaksi joten johonkin kohtaan aina pääsee mukaan. Nyt harmittaa, että en ole pitänyt listaa katsotuista elokuvista, ehkä aloitan listauksen pikimmiten.

Emme ole koronan aikana juurikaan pitäneet leffailtojamme ja viimeisin kesä on ollut niin kiireinen, että aikatauluja on ollut mahdoton yhdistää. Päätinkin jatkaa elokuvaharrastustani Kino Tavastin mykkäelokuvakurssilla, jotta minulla on seuraaviin iltoihin uutta ehdotettavaa.

 

Kurssille osallistuminen oli harppaus pois mukavuusalueeltani ja jännitin osallistumista paljon. En tuntenut kurssilta ketään enkä tiennyt mykkäelokuvista mitään.

Onneksi pysyin rohkeana ja päätin mennä. Jännittäminen estää aivan liian usein uusia hyviä kokemuksia ja aika harvoin huonotkaan tällaiset kokemukset ovat niin huonoja, että kannattaisi jättää ne kokematta.

 

Kurssilla käytiin läpi mykkäelokuvan historia ja erilaiset suuntaukset. Sain myös hyviä suosituksia, joilla aloittaa mykkäelokuvaharrastus ja päästä irti ennakkoluuloista. Minua nimittäin ärsytti suunnattomasti varsinkin mykkäkomedioille tyypillinen kohellus ja hälinä. Ennakkoluuloja on sitä paitsi helpompi ylläpitää asioista, joista ei juuri mitään tiedä.

Oppituntien lisäksi menimme Forssan mykkäelokuvajuhlille. Siellä muusikot soittivat livenä säestykset elokuviin. Toiset improvisaationa ja toiset sävellyksistä.

Myös Lääninhallituksen sisäpihalla järjestettiin ulkoilmanäytöksenä mykkäelokuvien klassikko Nosferatu, joka niin ikään soitettiin livenä.

Kokemus näistä oli todella hieno. En osannut edes ajatella, miten mielenkiintoista ja ilahduttavaa voisi olla livenä soitettu elokuva.

 

Usein kuulee puhuttavan, että paikallisesti ei tapahdu mitään. Se ei pidä paikkaansa. Asioita pitää vain löytää.

Minä löysin sattumalta mykkäelokuvakurssin Facebookista. Se oli oletettavasti näkynyt seinälleni kymmenen kertaa ennen kuin reagoin.

Syyskuun harppaus mukavuusalueeni ulkopuolelle on kuukauden mittainen merihevosten tutkimusmatka Mar Menorin laguunille.

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kuvataiteilija.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset