Kaupunkiuutiset

Luostarikeskuksessa on kynnys matalalla

Ronnille perustettu luostarikeskus on viettänyt Lammilla neljännen kesänsä. Keskuksen asukas Heikki Alex Saulamo kertoo, että paikkakuntalaisilta on tullut hyvää palautetta ja yhteys lammilaisiin on positiivinen.

Kannustava henki näkyy esimerkiksi siinä, että eräs lähiseudun asukas on ottanut tavakseen tuoda joka viikko tuoreita kukkia keskuksen kirkkosalin isoihin maljakoihin.

Ortodoksista keskusta ylläpitää Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö. Paikka ei vielä ole luostari.

– Kirkollisessa mielessä toimintamme on yhä hieman selkiytymätöntä, olemme vasta alkutaipaleella. Vielä meillä ei ole omaa pappia, eikä myöskään luostarivihkimyksiä ole ollut, mutta pikkuhiljaa kehitystä tapahtuu ja koko ajan menemme eteenpäin, Saulamo sanoo.

Entisen kehitysvammaisten hoitolaitoksen tiloihin sijoittuneessa keskuksessa asuu kymmenen vakiasukasta. Lisäksi siellä majoittuu satunnaisia vieraita ja talkooväkeä. Saulamon mukaan vapaaehtoisia ei ole kerralla kovin monia, mutta koko ajan on joku antamassa omaa työpanostaan paikan hyväksi.

– Meillä on kohtuullisen laaja vakitalkoolaisten piiri, josta tulee ihmisiä auttamaan tarvittaessa, esimerkiksi marjankeruussa. Heistä osa asuu Lammilla ja Hämeenlinnassa, Saulamo kertoo.

Jatkuvista talkoopuuhista tärkeimpiä ovat puhtaanapito, keittiöhommat, ruokailun järjestäminen ja kausittaiset ulkotyöt. Keskuksessa pidetään myös koulutuksia, kuten ikonimaalauksen kursseja.

Satunnaisten vierailijoiden määrä on toistaiseksi ollut luostarikeskuksessa melko pieni. Vieraana on ollut eniten eläkeläisryhmiä ja seurakuntaväkeä. Ulkomaalaisiakin on käynyt jonkin verran, muun muassa Kreikasta iso seminaariryhmä sekä venäläisiä ja kreikkalaisia, jotka asuvat Suomessa.

– Viikon päästä meillä on jälleen seminaari, johon pääpuhuja Isä Nikon tulee Athosvuorelta, Saulamo kertoo.

Keskuksessa vierailijat voivat kirkollisten juttujen lisäksi tutustua esillä oleviin taidenäyttelyihin. Parhaillaan näytteillä on Kalervo Puskalan Kasvot kertovat -valokuvia ja Kyllikki Suden lasitöitä, jotka ovat pysyvästi sijoitettuna keskuksen eri tiloihin. Vielä syksyn ajan Suden lasitaidetta on laajemmin esillä kartanorakennuksessa.

Nähtävyyksien joukkoon kuuluu pikkukirkkoon tekeillä olevat seinämaalaukset, joiden maalaamiseen on vaikuttanut Unescon palkinnon aiemmin tänä vuonna saanut kreikkalainen Konstantinos Ksenopoulos. Varsinaisen maalaustyön tekee Päivi Loikala.

Myös aulakirkkoon on tekeillä seinämaalauksia, ja katossa on Ksenopouloksen maalaama Kristus Kaikkivaltias.

Kahvilassa, joka sijaitsee ruokasalirakennuksessa, on seinämaalauksena suurikokoinen näkymä Athosvuoresta ja sen lukuisista luostareista.

– On kiva, kun ihmiset saavat näin käsityksen siitä, millainen paikka Athosvuori on. Meillä on sinne kiinteä yhteys, Saulamo sanoo.

Kahvila ei ole vielä auki joka päivä, vaan se palvelee lähinnä erillisiä vierasryhmiä. Saulamon mukaan se pyritään kuitenkin jossain vaiheessa saamaan säännöllisesti palvelevaksi. Kahvilan viereisessä isossa ruokailutilassa taas mahtuu aterioimaan vaikka bussilastillinen väkeä kerrallaan.

Talossa on lisäksi kolme kauppaa. Yksi niistä on ortodoksinen kirjakauppa Filokalia, jossa on myytävänä kirkollisia tai teemaan muuten sopivia kirjoja ja äänitteitä. Lisäksi tiloissa ovat käytettyjen tavaroiden puoti ja tänä vuonna avattu outlet Doraki, joka tarkoittaa pientä lahjaa.

Luostarikeskuksen rutiineihin kuuluu kaksi jumalanpalvelusta joka päivä, kello kuusi aamulla ja illalla. Ne hoituvat maallikkojen johdolla. Muulloin pidettäviä palveluksia varten keskukseen saapuu vierailevia pappeja silloin tällöin.

Luostarikeskuksen tulevaisuudesta Saulamo ei osaa tässä vaiheessa sanoa mitään tarkkaa.

– Toisaalta on elettävä keskittyneenä niihin asioihin, jotka juuri nyt ovat käsillä. Mutta on myös pakko tehdä jotain suunnitelmia tulevastakin. Haave luostarielämästä ja omasta papista elää, hän kiteyttää.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset