fbpx
Kaupunkiuutiset

Maailman meno toistaa itseään, sillä ihminen ei muutu miksikään – Kaikki, mitä koemme nyt, tapahtui jo 390 vuotta sitten

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen
Juha-Pekka Koskinen. Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kirjailija. Kuva: Hannu Peltonen

Vuosi alkaa hiljalleen kääntyä lopuilleen ja siitä tuskin kukaan on kovin pahoillaan.

Luonto on jälleen näyttänyt voimansa ja meistä kukin on yrittänyt selviytyä parhaansa mukaan. Moni on varmasti luvannut tehdä kauniita ja hyviä tekoja kunhan meitä piinaava vitsaus hellittää. Otamme uuden suunnan kohti parempaa maailmaa, tuo kaunis lause on kaikunut jo moneen kertaan.

Ikävä kyllä ihmiskunta on ikuisessa teini-iässä. Sukupolvi toisensa jälkeen kiukuttelee ja itkee, että he ovat joutuneet kokemaan jotakin sellaista vääryyttä, jonka kohteeksi kukaan muu ei koskaan ja ikinä ole joutunut.

Kun terveysviranomaiset ovat laatineet määräyksiä, joilla piinaavan taudin tartuntojen leviäminen on pyritty estämään, ovat kansalaiset suuttuneet siitä, että heidän yksityiselämäänsä puututaan. Joukkokokoontumisten kieltäminen on nostanut välillä raivon pintaan ja aiheuttanut jopa mellakoita

Edellä kuvattu on totisinta totta, mutta tuo kaikki tapahtui jo 390 vuotta sitten vuonna 1630, kun Toscanan suurherttua Ferdinando II yritti hillitä Firenzen ruttoepidemiaa. Kun saarnatilaisuuksiin osallistuminen kiellettiin, papit valittivat paaville, ja Urbanus VIII nuhteli terveyslautakuntaa, kuinkas muuten. Pyhissä tilaisuuksissa tauti ei voinut tarttua, tai jos se tarttui, se oli Jumalan tahto.

Meitä tietysti kovasti naurattaa menneisyyden ihmisten tyhmyys. Me toki tiedämme, ettei kirkko tarjoa läheskään samanlaista suojaa kuin kauppakeskusten aleavajaiset tai ilmaisten ämpärien pyhä jakoriitti. Kun Firenzessä ruttolääkäri täytti suojapuvun nokan kukilla torjuakseen myrkylliset huurut, meillä on käytössä verhokankaasta ommeltuja kangasmaskeja, joissa kauniit logot neutraloivat pahat huurut. Oikeasti tehokkaita maskeja olisi tarjolla, mutta niiden kanssa hengittäminen on niin vaikeaa, ettei sellaisia pysty kukaan pitämään koko kauppareissun ajan.

Ihmiskunnan kannalta maailman meno toistaa itseään. Jo Rooman senaatissa kauhisteltiin laiskaa nuorisoa ja haikailtiin, että kaikki oli ennen paremmin. Sama laulu kaikuu vuosisadasta toiseen, sillä ihminen ei muutu miksikään. Kovat koettelemukset ravistelevat meitä tasaisin väliajoin, mutta kun pahin on ohi, meno jatkuu vanhaan malliin.

Kun Galileo Galilein tytär Suor Maria Celeste kirjoitti kirjeen San Matteon luostarissa 18. päivä lokakuuta 1630 ruttoepidemian keskeltä Bellosguardossa majailevalle isälleen, jälkikirjoitus paljastaa, mikä ihmisille on aina tärkeää.

”Se pikku kori jossa taannoin lähetin teille leivonnaisia ei ole minun omaisuuttani, joten pyytäisin teitä palauttamaan sen.”

Olkoon maailman tila mikä tahansa, me elämme pientä arkea, eikä se vuosisatojen vieriessä juurikaan muutu.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset