fbpx
Kaupunkiuutiset

Matkanjohtajana Pekingissä – Kuinka yhden sanan hetkellinen unohdus oli johtaa suureen häpeään

Kuva: Tuulia Viitanen
Jarmo Eskelinen. Kirjoittaja on asianajaja, joka ei omissa kirjoituksissaan mielistele ketään.

”Missä on matkanjohtaja?”, kyselivät kiinalaiset isäntämme. Saavuimme kohteeseemme oikeusministeriöön Pekingissä.

Kävelin jälkijoukossa. Minut suorastaan työnnettiin istumaan korokkeella olevaan valtavaan nojatuoliin. Tällaista vastaanottoa emme tienneet odottaa.

Opintomatkalla Kiinassa

Lahden lakimiesyhdistys teki ulkomaille opintomatkoja. Elettiin kesää 1996.

Olin lupautunut Pekingin reissun matkanjohtajaksi. Meitä oli parikymmentä. Matkaohjelman oli koonnut matkatoimisto.

Korkean huoneen seinustalla oli parveke, jossa istui nuorekasta väkeä. Vieressäni korokkeella istui isäntämme. Takanamme seisoi tulkki. Katsoin viereeni ja hämmästyin. Olin nähnyt hänet keväällä Asianajajaliiton juhlissa Turun linnassa Kiinan delegaation vetäjänä.

”Mehän olemme tavanneet”, sanoin. Isäntämme ei tunnistanut minua. Ymmärrettävää. Hän nimittäin seurueineen ohitti minut parin metrin etäisyydeltä poistuessaan yöllä linnasta. Tokaisustani välillemme syntyi lämmin yhteys.

Hyytävä unohduksen hetki

Sali hiljeni. Tohtori Ren katsoi parvelle ja nyökkäsi. Sujuvaa Cambridgen englantia puhuva aistikas nainen alkoi esitellä kohdettamme. Oivalsin, että nuo tuolla ylhäällä olivat maailman parhaissa yliopistoissa koulutuksen saaneita juristeja.

Arbitration -sana toistui usein. Veri pakeni päästäni. En muistanut sen merkitystä. ”Arbitration, arbitration” hakkasi kovalevy. Välitys leimahti päähäni, kuin valo.

Isäntämme markkinoivat Pekingin välimiesoikeutta kansainvälisiin riitoihin. Samassa esitys loppui. Katseet kohdistuivat minuun.

Täpärä pelastuminen

Kehuin kovasti esitystä ja isäntiemme osaamista. Tein muutaman tarkentavan kysymyksen. Katsoin anovasti ryhmäämme, löytyisikö sieltä apua. Löytyihän sitä.

Saimme aikaiseksi hyvän keskustelun. Olin muutaman tovin päässä häpeästä, jos en olisi muistanut tuota sanaa.

Asianajaliiton johto matkasi samana syksynä Pekingiin Turun vierailun vastavierailulle. Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa nähdäkseni ilmeet, kun tohtori Ren ojensi liiton delegaatiolle muistamisen toimitettavaksi minulle – ystävälle.

Ps. Pandoja ei saa palauttaa

Kiinalle kasvojen menetys on kova paikka.

Meillä on virinnyt keskustelu kalliina pidettävien pandojen palautuksesta.

Lumin ja Pyryn on hinnalla millä hyvänsä jäätävä tänne.

Ystävyyttä korostavana saatujen pandojen palautus hiertäisi välejämme pitkään.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset