Kaupunkiuutiset

Mattoja halutaan kutoa edelleen itse, mutta paikkaa kangaspuiden paukutteluun on vaikea löytää

Yksi vaihtoehto on osallistua kansalaisopiston kursseille. Yksin kutomaan opettelevat nuoret hakevat mielellään neuvoja somesta - Kysymykset lähtevät jo siitä, miten kangaspuut pystytetään.
Pirjo Ervasti-Saksala opettaa kudontaa sekä ammattiopistolla että Vanajaveden opistolla. Hämeenlinnassa kurssilaiset saavat käyttöönsä ammattiopisto Tavastian kangaspuut kahdeksi kuukaudeksi. Kuva: Kati Laitinen
Pirjo Ervasti-Saksala opettaa kudontaa sekä ammattiopisto Tavastialla että Vanajaveden opistolla. Hämeenlinnassa kurssilaiset saavat käyttöönsä ammattiopisto Tavastian kangaspuut kahdeksi kuukaudeksi. Kuva: Kati Laitinen

Perinteinen räsymatto on yksi suomalaisen kodin tunnusmerkeistä. Yleensä sellainen löytyy joka kodista ainakin yhden huoneen lattialta. Usein se on mummon tai äidin kutoma, värikäs ja persoonallinen.

– Monella on ollut mummolassa räsymatto. Silloin, kun kuteiksi käytettiin vielä vanhat vaatteet, on mattoihin kudottu tarinoita: sitä omaa lapsuutta ja nuoruutta, ammattiopisto Tavastian kudonnan opettaja Pirjo Ervasti-Saksala kertoo.

Mattojen kutominen on hänen mukaansa ollut tasaisen suosittua vuodesta toiseen.

Ervasti-Saksala opettaa kudontaa myös Vanajaveden opistolla (Vop) Hämeenlinnassa. Kurssit täyttyvät hänen mukaansa nopeasti ja osallistujat ovat iältään 20-vuotiaista 70-vuotiaisiin.

Nuoret haluavat oppia itse

Janakkalan Tervakoskella ja Rengossa Vopin opettajana on toiminut Liisa Pietilä.  Hän puolestaan arvioi matonkudonnan kasvattaneen suosiota varsinkin ennen koronaa. Hänen kurssilaistensa ikähaarukka liikkuu työssä käyvistä eläkeläisiin.

– Eläkeläiset kutovat suvun nuoremmille, eivätkä yleensä enää itse mattoja tarvitse. Työssä käyvät kutovat omaan kotiinsa.

Pietilä on kahdessa matonkutomiseen liittyvässä Facebook-ryhmässä, jossa varsinkin nuoremmat kudonnasta kiinnostuneet kyselevät ahkerasti neuvoja aina kangaspuiden pystyttämisestä alkaen.

– Nuoret toimivat nykyisin tällä tavoin. He eivät ole niin kiinnostuneita menemään kansalaisopiston kurssille, vaan haluavat opetella itse. Ei ajatella, kuinka paljon on työtä ennen kuin päästään penkille mattoa kutomaan, Pietilä nauraa ja kertoo jakaneensa itsekin neuvoja Facebook-ryhmissä.

Kurssille oppimaan loimen luomista

Pietilä kannustaa hyödyntämään sitä oppia, mitä paikallisten kansalaisopistot kurssit tarjoavat. Myös kursseille osallistuvilta, kokeneemmilta kutojilta saa samalla hyviä neuvoja ja vinkkejä.

Opettajien mukaan osa osallistujista on kutonut ennenkin mattoja, mutta haluaa oppia tekemään loimen luomapuihin ja rakentamaan sen kangaspuihin. Rakentamisessa on seitsemän eri työvaihetta, jotka eivät ole vaativia, mutta niiden omaksuminen vaatii paljon toistoja.

– Palttinasidoksisen maton loimi on helppo rakentaa, eikä sisällä vaikeaa niisintää. On vain kaksi sidottavaa polkusta. Vopin kurssilla jokaiselle on omat puut, joten kurssilaiset saavat tehdä juuri sellaisia töitä, kun itse haluavat, Ervasti-Saksala kertoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Mattoloimi luodaan erillisille luomapuille. Moni mattoa ennestään kutonut tulee opiston kurssille opettelemaan kudontaa edeltävät vaiheet.  Kuva: Kati Laitinen

Taitokeskuksen mentävä aukko

Toinen syy, miksi opiston kursseille tullaan, on se, ettei ole muuta paikkaa, missä mattoa voisi kutoa. Kangaspuut vievät kotona paljon tilaa, joten pieniin asuntoihin niitä ei saa kasattua.

Hämeenlinnassa osallistujat käyttävät kahden kuukauden mittaisella intensiivijaksolla ammattiopisto Tavastian kangaspuuluokkaa. Tervakoskella Vopilla on oma luokkansa entisessä Säästöpankin tilassa ja Rengossa kangaspuut löytyvät vanhalta Nummenkylän entiseltä koululta.

Jos mattoja haluaa kutoa, on paikkaa Pietilän ja Ervasti-Saksalan mukaan melko vaikeaa löytää Hämeenlinnan seudulta.

– Hämeenlinnassa ei ole taitokeskuksia, lähimmät taitavat olla Hyvinkäällä ja Pirkanmaalla. Aikoinaan täällä oli kaupungin kutomo, missä sai käydä kutomassa. Vopillakin oli aiemmin omat kudonnantilat. Pikkuhiljaa kangaspuuluokat ovat ympärikunnistakin kadonneet, Ervasti-Saksala sanoo.

Löytyisikö taloyhtiöstä tilaa?

Ervasti Saksala sai itse opiskeluvuosinaan kerrostalossa asuessaan taloyhtiöltä tilat kangaspuilleen. Hän suositteleekin kysymään omalta taloyhtiöltä vapaana olevia tiloja kudontatilaksi.

Opettajat kannustavat itsenäisesti kutovia liittymään matonkudonta-aiheisiin Facebook-ryhmiin. Ervasti-Saksalan mukaan joskus ryhmistä voi löytyä myös auttava käsi omalta paikkakunnalta. Lisäksi hän suosittelee tutustumaan kankaankutojien Mallikerta -lehden julkaisemiin Kankaanrakentaja -oppaaseen ja sidosopin vihkoon.

Suositukset räsymattokuteeksi

Liisa Pietilä:

Kudon mattoja usein viidellä erilaisella kuteella, joista 2–3 on ostettua trikookudetta ja loput räsykudetta. Näin matosta saa napakamman. Räsy on puuvillaa muun muassa lakanaa, pussilakanoita ja verhoja.

Nykyisin vaatteissa on paljon sisäänottoja  ja usein vielä keinomateriaalia, joten niistä on vaikea saada hyvää kudetta.

Pirjo Ervasti-Saksala:

Puuvilla on parasta, pellavakin käy, jos löytää, mutta tekokuituisia välttäisin.

Kuteen voi joko repiä tai leikata oman maun mukaan. Revittäessä matossa näkyy enemmän pörröistä langanpätkää. Lakanoita ja muita kankaita voi nykyisin värjätä helposti pesukoneessa.

Pienet matonkude-erät soveltuvat hyvin Kiikkalaiseen räsymattoon.

Kuvassa olevassa matossa on sovellettu kiikkalaista tekniikkaa, jossa kuteet pätkitään valmiiksi ja pätkät solmitaan mallikerroiksi. Yksi kude on 2.25 kertaa loimen leveys, eli yhtä kudetta heitetään vain reilu kaksi kertaa kerrallaan. Kuva: Kati Laitinen
Kuvassa olevassa matossa on sovellettu kiikkalaista tekniikkaa, jossa kuteet pätkitään valmiiksi ja pätkät solmitaan mallikerroiksi. Yksi kude on 2.25 kertaa loimen leveys, eli yhtä kudetta heitetään vain reilu kaksi kertaa kerrallaan. Kuva: Kati Laitinen

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset