Mehiläisvahataide on ikivanha keksintö – Harrastus leviää nyt Suomessa ja Rita Lindblom toi vahataiteen Tervakoskelle

Väreillä leikkiminen. Ei tarvitse ”tipotella” kuin öljyväreillä tai pitää kiirettä kuten vesiväreillä maalatessa. Ei tarvitse olla taitava piirtäjä.

– Kun korttipohjalle on tullut se jokin juttu, alan pyörittää korttia ja katselen, mitä siinä on. Siitä saattaa löytyä maisema tai esimerkiksi kala, joka vie vedenalaiseen maailmaan.

Näin kuvailee tervakoskelainen Rita Lindblom mehiläisvahataidetta eli enkaustiikkaa ja sitä, miksi hän noin neljä vuotta sitten hurahti täysin lajiin.

Lindblom törmäsi Facebookissa tamperelaisen taiteilijan Inka Hannulan nettisivuihin ja hänen vahamaalauksiinsa. Lähes siltä seisomalta hän ilmoittautui vahataiteen kurssille.

“Se nielaisi matkaansa”

– En ole koskaan ollut mikään piirtäjä, mutta värit ja niiden käyttö ovat olleet minun juttuni. Se nielaisi matkaansa sekä (enkaustiikan) yllätyksellisyys.

Vahataiteessa maalataan sulaneella ja värillisellä mehiläisvahalla, jonka leviäminen pohjalle voi yllättää.

– Voin yrittää kopioida jälkeä toisellakin kertaa, mutta se ei välttämättä onnistu.

Sulatus ja maalaaminen tapahtuvat raudan, lämpölevyn tai -kynän tai jopa lämpöpuhaltimen avulla.

Yleisimmin käytössä oleva Encaustic Art -rauta eroaa silitysraudasta siinä, että lämpötila pysyy tasaisesti noin 60 asteessa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kultakausi vasta edessä

Lindblomin nälkä kasvoi ja hän kouluttautui enkaustiikan ohjaajaksi. Lähitulevaisuudessa hän haluaisi oppia valmistamaan vahaa myös itse.

Vaha syntyy dama hartsista, mehiläisvahasta ja väripigmenteistä tietyissä sekoitussuhteissa.

Enkaustiikan kultakausi on Lindblomin mukaan vasta tulossa Suomeen.

Viime syksynä Suomen taiteilijoiden ry:n alle perustettiin Encaustic vahataide -alajaosto. Jäseniä jaostossa on 50 ja taiteilijoilla oli ensimmäinen näyttely Espoon Laajasalossa viime heinäkuussa.

Vahamaalaus vie ajatukset kehän ulkopuolelle

Enkaustiikka on Lindblomille muutakin kuin vain harrastus. Se on hänelle hyvä rentoutumiskeino ja oma terapiatuokionsa.

Lindblom kävi 2000-luvun alussa läpi rankan työuupumisen ja hän sairastui myös masennukseen.

Oireet näkyivät muun muassa lyhytaikainen muistin selvänä heikentymisenä ja väsymyksenä.

– Minulla ei ole tällä hetkellä masennusta, mutta ajattelen masennuksen kuin diabeteksena. Siitä ei voi parantua, vaikka oireet häviävät. Sitä pitää koko ajan hoitaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Nyt naisella on takanaan kaksi rankkaa vuotta, ja kova väsymys sekä vaikeudet lyhytaikaisen muistin kanssa ovat palanneet.

Vahataide ja sen tuoma flow-tila vie ajatukset pois arkisesta pyörityksestä.

– Kaikille ihmisille olisi tärkeää löytää se oma juttunsa. Oli taidemuoto sitten mikä tahansa, kuten maalaamista, käsitöitä tai musiikkia. Flow:ssa siirryt kehän ulkopuolelle ja näet, mitä kehän sisällä on, Lindblom kuvailee.

Oman jaksamisensa huomioiden Lindblom aikoo tulevaisuudessa järjestää myös mehiläisvahamaalaamisen kursseja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.