Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Metallinetsintää vuoden harrastaneella Harri Koivusella kävi tuuri – Hän löysi Ojoisten kartanon liepeiltä viikinkiaikaisen rintakorun

Museovirasto pitää löytöä harvinaisena. "Koru voi olla peräisin haudasta."
Harri Koivunen on tutkinut nämä Ojoisten palstojen vieressä sijaitsevat pellot jo useampaan kertaan. Muinaisen korun löytöpaikka sijaitsee jonkin matkan päässä. "Metallinetsintä on kivaa, se on sama, mitä sieltä löytyy. Samalla tulee siivottua ympäristöä metalliromusta ja oltua paljon ulkona", Harri Koivunen tuumaa. Kuva: Heli Karttunen
Harri Koivunen on tutkinut nämä Ojoisten palstojen vieressä sijaitsevat pellot jo useampaan kertaan. Muinaisen korun löytöpaikka sijaitsee jonkin matkan päässä. "Metallinetsintä on kivaa, se on sama, mitä sieltä löytyy. Samalla tulee siivottua ympäristöä metalliromusta ja oltua paljon ulkona", Harri Koivunen tuumaa. Kuva: Heli Karttunen

Hämeenlinnalaisen Harri Koivusen vappu sai yllättävän käänteen, kun mies päätti vielä kerran käväistä Ojoisten kartanon pelloilla metallinetsimensä kanssa.

– Olin käynyt sen pellon jo melko loppuun. Sitten löysin tämän, Koivunen kaivaa rasiasta varovasti esiin hapettuneen, metallisen esineen.

– Tiesin heti, ettei tämä ole mikään tavallinen koru.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kupurasoljen yksityiskohdat erottuvat hyvin, vaikka pinta onkin hapettunut. Koru on myös yllättävän painava. Kuva: Heli Karttunen
Kupurasoljen yksityiskohdat erottuvat hyvin, vaikka pinta onkin hapettunut. Koru on myös yllättävän painava. Kuva: Heli Karttunen

Museovirasto tunnisti korutyypin

Koivunen lähetti kuvan korusta sekä löytöpaikan tiedot Museovirastolle rekisteröintiä varten.

– Katsoin netistä, että koru olisi noin 1100 vuotta vanha. Olen ollut yhteydessä Museovirastoon ja he arvioivat, että solki on kuparinen ja peräisin ajanjaksolta 950–1050.

Haastattelua tehdessä koru oli vielä Koivusen hallussa. Hän lähetti sen Museovirastolle viime viikon perjantaina.

– Tarkkaa löytöpaikkaa en voi paljastaa. Museovirasto tietää koordinaatit, ja paikan lähiympäristö rauhoitetaan.

Rautakautiseksi koruksi hyvin säilynyt

Ojoisten kartanon mailta löytynyt koru on Museoviraston luokituksen mukaan pyöreä kupurasolki F.

– Oli huikeata, että näinkin vanha tavara löytyi kunnossa, vain sen kiinnitys on osittain tuhoutunut. Rahoja olen löytänyt aiemminkin, mutta ne ovat olleet aivan sileitä.

Rautakautinen esine löytyi läheltä ojaa noin 25 senttimetrin syvyydestä.

– Mietimme, onko siinä tuhat vuotta sitten ollut järvenranta. Onko koru mahdollisesti tippunut joltakulta tai siirtynyt paikalle, kun peltoa on aurattu, vai onko alla esimerkiksi hautapaikka.

Löytö lämmittää mieltä

Helsinkiläislähtöinen Koivunen on asunut Hämeenlinnassa Ojoisilla seitsemän vuotta. Hän on aina ollut kiinnostunut historiasta ja harrastanut sukututkimusta 40 vuotta.

Metallinetsinnän hän aloitti viime syksynä.

– Se on kiva, että on tehnyt noin merkittävän löydön. Noin tuhat vuotta vanha esine on kuitenkin osa meidän historiaa.

Löytymistä avitti uusi laite, joka paljastaa metallit aiempaa tarkemmin.

Tähän asti pelloilta on löytynyt muun muassa romua, ammusten hylsyjä ja hevosenkenkiä.

– Tällainen esine löytyy, jos on löytyäkseen, Koivunen pohtii hyvää tuuriaan.

Viikinkiaikainen naisten koru

Miten merkittävä löytö on kysymyksessä, amanuenssi Sami Raninen Museovirastosta?

– Jokainen muinaisesinelöytö on merkittävä, sillä jokainen niistä tuottaa jotain uutta tietoa. Sen voi sanoa, että ehjä rautakautinen koru on melko harvinainen löytö.

Onko näitä F-tyypin pyöreitä kupurasolkia löydetty Suomessa paljonkin?

– F-tyypin pyöreät kupurasoljet olivat naisen pukuun liittyviä koruja. Ne olivat käytössä viikinki- ja ristiretkiajan taitteessa 1000-luvulla, ja niiden esiintyminen keskittyy hyvin tiukasti Hämeeseen, satunnaisesti myös Ruotsiin ja Itämeren alueelle aina Saksan rannikkoa myöten. Puhutaan muutamista kymmenistä kappaleista.

Mitä koru kertoo?

– Esineestä, jonka löytöpaikkaa ei ole tutkittu arkeologisin menetelmin, on vaikea sanoa. Todennäköisesti löytöpaikan läheisyydessä on ollut 1000-luvulla asuinpaikka, jonka luokse on haudattu ihmisiä. Koru voi olla peräisin haudasta.

Merkki vauraudesta ja yhteyksistä ulkomaille

Yleisemmällä tasolla solki on Ranisen mukaan merkki jonkinasteisesta vauraudesta.

– Kupurasolkien raaka-aineena käytetyt kupariseokset olivat tuontitavaraa jostain mannermaalta. Raaka-aineiden hankkiminen kertoo vauraudesta ja yhteyksistä Itämeren alueen kauppaverkostoihin. Näyttävien korujen kantaminen ja niiden laittaminen vainajien hautoihin viittaa yhteisöön, jossa vaurauden piti näkyä.

Suomen alueen vientituotteita olivat 1000 vuotta sitten ennen kaikkea turkikset, ja turkiskaupan kannalta hämäläiset elivät suotuisassa ympäristössä.

– F-tyypin pyöreiden kupurasolkien leviäminen Itämeren alueelle kertoo jotain hämäläisten kaukoyhteyksistä. Olivatko Ruotsista löytyneet soljet, tai se yksi Saksasta tunnettu löytö, liikekumppaneiden puolisoille ja tyttärille annettuja lahjoja, vai viittaavatko ne hämäläisnaisten liikkumiseen kaukana kotiseudun ulkopuolella – ehkä morsiamina, ehkä kauppiaina – on hyvä kysymys, Raninen pohtii.

Missä korua jatkossa säilytetään?

– Löytö liitetään Museoviraston ylläpitämiin arkeologisiin kokoelmiin. Muinaismuistolaki edellyttää tätä. Museoviraston arkeologisten kokoelmien esineitä on kuitenkin jatkuvasti esillä museoissa eri puolilla Suomea, esimerkiksi Hämeen linnan Rikkauksien Häme –näyttelyssä.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset