Kaupunkiuutiset

Kolumni: Metsän kuningas on pelottava otus – Tuoreet karhunjäljet tutulla polulla oli pysäyttävä näky

Kuva: Toni Rasinkangas
Kuva: Toni Rasinkangas

Monella nykyihmisellä ei ole juuri omakohtaista kokemusta isommista pedoista kuin ehkä korkeintaan eläintarhasta.

Tällä viikolla karhu vieraili Tuuloksentien varrella pariinkin otteeseen mehiläispesien makean perässä. Kontion käyntejä on havaittu kesän ja syksyn mittaan seudulla muuallakin.

Karhut ja sudet olivat entisaikaan aito pelon aihe. Monelle ovat tuttuja tarinat pikkulapsia napsivista pedoista ja iso paha susi sekä kolme karhua ovat osa ihmiskunnan kollektiivista tajuntaa.

Kautta aikojen ihmisten ja suurpetojen välillä on käyty vääntöä elintilasta. Isot pedot kuuluvat edelleen Suomen luontoon, mutta siitä, missä ja kuinka paljon niitä saisi olla, on erilaisia näkemyksiä.

Syrjäseuduilla moni on sitä mieltä, että petojen määrää voisi vähentää. Moni taas haluaisi suojella ja jopa kasvattaa maamme petokantoja.

Kysymys siitä, kuinka paljon suurpetoja saisi olla, on monitahoinen, eikä siihen ole yksiselitteistä oikeaa vastausta.

Harva on itse karhua päässyt näkemään, mutta jo sen jälkien näkeminen on kokemus, jota ei unohda.

Olen nähnyt tuoreet jäljet kahdesti, kerran vierailulla Valkealassa ja toisen kerran lenkkipolulla asuessani Lemin maalaiskunnassa Etelä-Karjalassa.

Tuoreet karhunjäljet tutulla polulla oli pysäyttävä näky. En ollut ensin uskoa niitä todeksi, mutta kun vertailin jälkiä aiemmin näkemiini, sekä muihin mahdollisiin eläimiin, jäi karhu ainoaksi vaihtoehdoksi. Jälkeenpäin kuulin, että alueella oli todellakin karhu myös liikkunut.

Tässä tapauksessa, vaikka tiesin, että otson käväisy oli hyvin satunnainen, ja todennäköisyys törmätä siihen tai mihinkään muuhunkaan petoon koskaan ikinä on kutakuinkin nolla, teki tapaus minut silti varovaiseksi ja mietin aina kaksi kertaa, minne menen lenkille ja mihin aikaan.

Oli mielenkiintoista huomata, että kaikesta järkeilystä huolimatta karhun jälkien näkeminen herätti minussa hyvin alkukantaisen, hyytävän pelontunteen.

Ei siinä looginen päättely auta. Vaikka karhuun törmääminen on äärimmäisen epätodennäköistä, pelko on silti aitoa, eikä sille mahda mitään.

Uusin Kaupunkiuutiset

24.10.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

24.10.2020