Kaupunkiuutiset

Paikallista porinaa: Metsäreformi loi suomalaisen sivistyksen

Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala
Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala

Moni varmaan ihmettelee, mitä tarkoitan, kun kirjoitin tuollaisen otsikon tälle kolumnille. Asia todellakin vaatii selityksen.

Sata vuotta sitten Suomi oli surkea kehitysmaa, vauraudella mitattuna Euroopan toiseksi viimeinen. Syntyminen tänne merkitsi lyhyempää ja vaatimattomampaa elämää kuin muualla. Kuitenkin tässä ajassa, johon mahtui myös sisällissota ja kolme muuta sotaa, nousimme rikkaiden joukkoon. Ilmeisesti onnistuimme myös lujittamaan keskinäistä yhteisyyttämme, koska monissa mittauksissa olemme maailman onnellisin maa.

 

Mistä tämä johtui? Olimmeko lahjoiltamme muita etevämpiä vai kätkeytyikö maahamme sellaisia luonnonvaroja, joilla oli huimaa kysyntää? Olimmeko ahkeria luterilaisia vai koulutimmeko itsemme torpista tohtoreiksi? Mitkä olivat kehityksemme tekijät?

Tuore tiedekirja Nälkämaasta hyvinvointivaltioksi tarjoaa vertaisarvioituja vastauksia. Sen perusviestin voi kiteyttää siihen, että populistinen perunakellariin vetäytyminen omaa nationalistista paremmuutta hokemaan ei ole varsinainen kehityksen moottori. Nähtävissä on sen sijaan varhainen kytkeytyminen globaaleille markkinoille, viisaasti ja myös omia herkkiä alojamme suojaten. Ensin vaurastuimme autonomisena osana Venäjää, sittemmin osana Eurooppaa ja nyt on jo loikattu kauemmaksikin.

 

Mutta ihan näin luotisuora tie menestykseen ei ollut. Emeritusprofessori Markku Kuisma tarjoaa rohkeimman mutta erittäin loogisen selityksen. Hän nostaa esille metsien omistamisen ja hoitamisen kytkeytymisen talousihmeeseemme. Metsillä on kautta taloushistoriamme ollut keskeinen rooli mutta varsinaiseksi veturiksi ne kohosivat 1800-luvun lopun teollisen kapitalismin kiihtyessä.

Kuisman mielestä metsien omistaminen oli keskeistä. Vuonna 1915 eduskunnasta tuotiin läpi laki, joka rajoitti puunjalostusyhtiöiden metsäomistusta. Aluksi lakia kierrettiin mutta vuoden 1925 Lex Pulkkinen merkitsi metsien säilymistä valtaosin yksityisomistuksessa. Suomi säästyi siirtomaiden tapaiselta keskittyneeltä raaka-ainevarastolta. Maininnan arvoista on, että laki hyväksyttiin maalaisliiton, edistyksen ja sosialidemokraattien voimin kapitalistien silloinkin riekkuessa sen kilpailukykyä alentavaa vaikutusta.

 

Omistaminen mahdollisti suomalaisille pääsyn suoraan kiinni vientituloihin. Rahallisesti vaikutus oli usein vaatimatonta mutta kohosi vähitellen ja vapautti voimaa omavaraistaloudesta teollisuuteen ja opintielle. Tärkeä havainto on sekin, että kun raaka-ainetta ei enää voitu ”ryöstää” sen omistajilta, piti teollisuuden kehittää teknologiaansa ja tuotteitaan kilpailukykyisemmäksi.

Omistuksen ja sivistyksen liitto oli siis varsin poikkeuksellinen. Metsärahoilla syntyivät ensin keskikoulut, oppikoulut ja lukiot, sittemmin maakuntien korkeakoulut ja yliopistot. Sivistyminen loi pohjan tutkimukselle, joka taas luo edellytyksiä tulevaisuudellemme.

Tätä kehityspolkua ei luonut sattuma eikä hyvä säkä. Sen loi poliittinen päätös, joka asettui markkinalogiikkaa vastaan. Se on historian opetus.

Uusin Kaupunkiuutiset

28.11.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

28.11.2020