fbpx
Kaupunkiuutiset

Mielipide: Fiktiokirjailija ottaa liikaa vapauksia kolumnissaan taksiuudistuksesta

Kirjoittajan mielestä JP Koskisen taksikolumnissa eivät faktat olleet kohdallaan. Kuva: Toni Rasinkangas

Viite: JP Koskisen kolumni (HKu 8.6.).

Mikä lienee pahoittanut kirjailijan mielen, kun taksiuudistus on joutunut maalitauluksi? Ei hän ainakaan tietokirjailija ole, koska faktat eivät ole kohdallaan. Mennään tunteella!

Pitkät matkat eivät ole taksien ominta alaa. Ne kuuluvat junille ja busseille. Niitäkin koskevat liike-elämän lait, jos ei ole asiakkaita, ei ole busseja/junia ilman yhteiskunnan tukea.

Helsingistä käsin – siis Eduskunnasta – säädetään kaikki lait demokraattisessa prosessissa.

Lait säädetään koko alaa koskeviksi yleispäteviksi. Taksiuudistus sisältyy liikennepalvelulakiin. Ministeriö käynnistää ministerin johdolla uuden lakihankkeen, virkakunta valmistelee, hankkii lausuntoja ja neuvottelee eri tahojen kanssa. Ministeri esittelee luonnoksen hallitukselle.

Hallitus keskustelee, korjaa ja tekee hallituksen esityksen laiksi Eduskunnalle. Se käsittelee valiokunnissaan esitystä, kuulee asiantuntijoita, korjaa lakia ja lopuksi eduskunta hyväksyy lain.

Tämä on se demokraattisen päätöksenteon ”tollouden alttari”, joka on Koskisen pahoin suututtanut. Ja saanut nimittelemään ministeri Berneriä (lihavoituna). Hän on ainoa syyllinen!

Bernerin ansiota/syytä on ehkä, että hän yrittäjätaustaisena varmastikin kannatti taksiliikenteen tulemista normaaliin yrittäjyyteen markkinataloudessa, irti sääntelytalouden (sosialismin?) kahleista ja lupakäsittelyjen ongelmista.

Taksiyrittäjä on tietenkin velvollinen noudattamaan lakia ja lupaehtoja sekä viranomaisten on valvottava toimintaa. Tämänkin taksiuudistuksen toteutumista on ministeriössä seurattu normaalisti ja siihen on tehty parannuksia.

En mene yksityiskohtiin, kun en ole asiantuntija. mutta päivystysvelvoitteen poistuminen on myös koettu helpotuksena. Tuttavataksi sanoi, ettei enää tarvitse mennä kirkolle 43 km päähän päivystämään kyytiä, jota ei koskaan tule. Voi ottaa soiton vastaan kotonakin!

Taksiyrittäjän pitää saada toimeentulo eli pitää olla maksavia asiakkaita. Jos asiakkaita ei ole harvaanasutulla seudulla, ei siellä taksiyrittäjä perhettään elätä. Jos siellä halutaan taksipalvelua olevan, yhteiskunnan pitää se kustantaa. Taksitarjontaa on siis siellä, missä on asiakkaita = paljon väkeä, paljon taksipalvelun tarvetta. Yrittäjätuloja.

Pitää vielä muistaa, että KELA ym. yhteiskunnan maksama ”taksi ” on eri lakien alainen.

Oma kokemukseni takseista tänä päivänä Hämeenlinnassa: olen soittanut tilausnumeroon, saanut auton, taksamittarilla on ajettu ja maksettu, kohteliaita kuljettajia. Ei mitään muutosta entiseen. Perille on päästy.

Rautatie- ja linja-autoasemalta olen aina päässyt taksiin. Jos ei ole ollut paikalla, olen soittanut ja auto tulee. Tämä on tietenkin vain yhden käyttäjän kokemus.

Hämeenlinnassa asuu noin 67 000 paikallista tai eri puolilta Suomea tullutta, voi olla, että junasta pudonnut joku jörökin! Mutta ei saa meitä kaupungin savolaisia loukata. Se on liiallista fiktiokirjailijan vapautta.

Heikki Happonen

Pelkkä taksin käyttäjä

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset