Kaupunkiuutiset

Mielipide: Suomen sankarihevosia ei saa unohtaa

Tykistön (II/KTR 2) hevosia sirpalesuojassa Loimolan suunnalla 18,8,21944 eli pari viikkoa ennen jatkosodan päättymistä. Kuva: Sotamies Heikki Seppänen
Tykistön (II/KTR 2) hevosia sirpalesuojassa Loimolan suunnalla 18.8. 1944 eli pari viikkoa ennen jatkosodan päättymistä. Kuva: Sotamies Heikki Seppänen

Kesäkuussa puolustusvoimien lippujuhlapäivänä ei taaskaan huomioitu Suomen sankarihevosia.

Pari patsasta kylläkin on saatu aikaan vuosien saatossa maamme pelastajahevosille, mutta kukituspäivät ovat jääneet vähiin.

Jatkosota alkoi kesäkuun 22. päivänä vuonna 1941 ja kesti aselepoon ja rauhaan syyskuuhun 1944 saakka. Suomalaiset lopettivat sotatoimet 4. syyskuuta, mistä tulee lauantaina kuluneeksi 77 vuotta. Rauhansopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta Moskovassa.

Noiden raastavien vuosien hiljaisiin muiston hetkiin voisi liittää laajempaakin sankaruuksien kunnioitusta.

Itsenäisyyden pelastajat

Muistien virkistämiseksi esiin sekin, että sotien 1939–45 aikana sotapalvelusta suoritti erilaisissa tehtävissä noin 80 000 suomenhevosta, näistä yli 20 000 hevosta menetti henkensä sankaruutena noina ankarina sotavuosina ja haavoittui saman verran noita nelijalkaisia uskollisuuksia kaikkein suurimpina suhteellisina uhrilukuina.

Suomen itsenäisyyden pelastajina noina sotavuosina mainitaan pääasiassa rintamamiehet ja lotat ansaitusti uskomattomilla suorituksillaan. Mutta! Sankaruuteen liittyy paljon muitakin elementtejä, muun muassa Suomen sankarihevoset, huoltoteollisuus tekijöineen, kaikkien asioiden organisointi ja -koordinaatiokyky, älykäs kekseliäisyys, toimiva liikenne- ja postijärjestelmä, kotijoukot eli lakeja kunnioittava kansalaistahto, sekä unelma ja tahto itsenäisyyden säilymisestä.

Kumarrus moneen suuntaan

Kaikkein kummallisin asia unohdettuna on, kuinka silloiselle 3,6-miljoonaiselle väestölle löytyi avoimiin suihin jokapäiväinen ruoka-annos kaikkina noina sodan vuosina.

Suurin ongelma oli kuitenkin yli puolen miljoonan sotilaan ravinnot ja miten ne saatiin jokaisena sodan päivänä perille sota-alueen jokaiseen pakkiin. Vähäinen asia ei ole myöskään se, että sodan sankarivainajat ja haavoittuneet pystyttiin pääosin hoitamaan kotitienoilleen.

Sankaruus on kaiken toiminnan yhteisuhrausta, siksi tuota itsenäisyyskumarrusta voisi suorittaa useimpaankin kunnioituksen suuntaan. Sodista selviytyminen kunniallisilla päätöksillä ja toimenpiteillä on kaikkein suurimman kumarruksen arvoinen, johon liittyy palkintoina itsenäisyys ja arvostettu nyky-Suomi.

Wete Myllymaa

Hämeeninna

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset