Kaupunkiuutiset

Mika Lartama – Laru #24

Tutustuin Mika “Laru” Lartamaan kirjoittaessani elokuvamies Arno Carlstedtin muistelmia kymmenisen vuotta sitten. Kiekkoilijalla ja kirjailijalla oli yllättävän paljon yhteistä, muutakin kuin snapsit ja Sairio. Oli myös yllättäviä eroavaisuuksia: kiekkoilija oli kirjoittanut kirjailijaa enemmän runoja. Muutaman vuoden ajan Larun muistelmista puhuttiin puolitosissaan, yleensä illemmalla baarissa. Syksyllä -16 eräskin mesenaatti otti projektin meitä muita enemmän tosissaan ja samaan aikaan löytyi Laru #24 -kirjalle myötämielinen kustantaja. Siispä töihin.

 

Kirjan tekovaiheessa oli ankarat intensiivivaiheet alussa ja tietenkin lopussa, deadlinen ympärillä hallitsee aina hysteria. Siinä välissä tehtiin mitä Hämeessä parhaiten osataan: kateltiin. Alussa tehtiin vimmatusti haastatteluja, oikeastaan juteltiin nauhalle. Se oli muistelijalle ajoittain sangen kovaa aikaa. Oli pakko käydä omaa elämää läpi, katsoa kaikenlaisia peikkoja suoraan silmiin, analysoida omia tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Jossakin vaiheessa luottamusta löytyi niin paljon, että kiekkoilija näytti kirjailijalle taannoisia päiväkirjojaan. Niiden läpi käyminen otti kovemmalle niiden lukijalle kuin kirjoittajalle. Kuinka kaiken tuon läpi käynyt ihminen on a. edelleen hengissä b. jokseenkin järjissään.

 

Larun kanssa olemme aina olleet eri mieltä yhdestä kirjaan liittyvästä asiasta. Laru väitti, että olin kirjoittanut kirjan hyvin. Minä väitin, että Laru oli muistellut kirjan hyvin. Muistelija muisti mitä oli tehnyt, oli hyvä kertoja ja osasi jopa analysoida tekemisiään. Eihän siinä jäänyt kirjailijalle muuta tekemistä kuin purkaa haastattelut ja vähän googlailla. Loppu oli leikkaamista ja liimaamista.

 

Hankalin osuus kirjan tekemisessä oli päättää mitä jättää siitä pois. Päätimme jättää pois kepposet, jotka eivät olleet vanhentuneet tai joiden julkistaminen saattaisi tuntua polvilumpiossa. Lisäksi muistelija halusi hienotunteisuussyistä jättää pois tapahtumia, jotka saattaisivat loukata mukana olleiden omaisia ja läheisiä. Päädyimme myös karsimaan hyviä hetkiä ja rakkaustarinaa. Karu totuus on, että suurin osa ihmisistä haluaa nähdä sankarin lankeavan ja mieluummin rypevän synnissä kuin nousevan uudelleen. Onni ei myy.

 

Yhteistyö toimi siis hyvin ellei peräti loistavasti. Kysytte mitä on seuraavaksi ohjelmistossa? Rikosromaani! Erittäin fiktiivinen, kokonaan omasta päästä keksitty, ei kerta kaikkiaan mitenkään todellisuuteen perustuva romaani. Jossa sattumoisin jääkiekkoilija sortuu rikoksen tielle.

 

Kimmo Miettinen

Asiasanat

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset